Hyvän joulun toivotuksia

Joulukortteja

Hiljaiselo blogissani jatkuu vieläkin, sillä ompeleminen on jäänyt kovin vähäiseksi viime aikoina. En ole kuitenkaan ollut ihan toimettomana. Näin joulun alla olen minäkin puuhastellut kaikenlaisia joulun odotukseen liittyviä askareita.

Meidän jouluumme kuuluu tietenkin itse tehdyt kortit. Tänä vuonna olen onnistunut pyrkimyksessäni minimalismiin ja yksilöllisyyteen. Vaikka olen käyttänyt kaikissa korteissa samaa materiaalia ja valmistustapaa, jokainen kortti on taatusti erilainen. Materiaaleina käytin valmiita luonnonvalkoisia korttipohjia, lumihiutaleleikkuria ja siniraitaista joulupaperia lumihiutaleisiin sekä hopeanväristä konekirjontalankaa. Kiinnitin llangat ja lumihiutaleet huomaamattomasti paperiliimalla. Hyvän joulun toivotukset kirjoitin hopeanvärisellä kalligrafiatussilla valokuvaamisen jälkeen.

Näiden korttien myötä toivotan hyvää joulua kaikille blogini lukijoille.

Lisää kankaanvärjäyksestä

Amerikkalaisia uusia villityksiä tekstiilitaiteilijoiden keskuudessa:

Tässä blogissa törmäsin aivan uskomattomaan tapaan kohdella kankaita, nimittäin ruostuttamiseen. Linkin takaa löytyy amerikkalaisen bloggaajan kokemuksia ruostuttamisesta mutta myös ohjeet, kuinka kangasta käsitellään. Suhtaudun ristiriitaisesti ajatukseen, että yrittäisin ruostuttaa kangasta tahallani. Muistan nimittäin erinomaisesti ne kerrat, kun huomasin saaneeni ruostetahran johonkin kauniiseen vaatteeseen enkä saanut poistettua tahraa millään ilveellä.

Nyt sitten pitäisi ruostuttaa tahallaan taiteellisuuden nimissä. Johan tässä kääntyisivät kaikki mummutkin haudoissaan, jos tällaisesta uutuudesta tietäisivät.

Lisäys: Valitettavasti suora linkittäminen ei onnistu näissä blogeissa. Ruostuttamisesta kerrotaan elokuun 22. - 28. päivien postauksissa ja linkki ruostuttamisohjeisiin löytyy 22. päivän postauksesta.

Toinen lisäys: Salapoliisityö jatkuu. Tarkoittamani ruostuttamisohjeet löytyvät täältä.

Toinen, vähän mukavampi juttu on ihan oikeat orgaaniset kangasvärit, joilla saa ihastuttavaa jälkeä.

Tässä blogissa huomasin ihastuttavia leimasimilla painettuja kankaita. Kangasvärien merkki on Trapsuutjies. Kangasvärit ovat orgaanisia ja kestävät kuulemma pesua ja kulutusta erinomaisesti. Niinpä painetut kankaat soveltuvat kovaankin kulutukseen. Kangasvärit sopivat kaikenlaiseen kankaanpainantaan.

Lisää tietoa kangasväreistä ja minulle uusista kankaanpainantatekniikoista. (Korjasin linkin!)

Vapaasti ladattava ohjesivusto PDF-muodossa.

Bloggaajan kokemuksia kangasväreistä. (Korjasin linkin!)

Itse asiassa hän omistaa Trapsuutjies-yhtiön. Kieltämättä painojälki on komeaa ja värimaailma rikas. - Entä miten ohjeissa kuvatut tekniikat soveltuvat omiin kangasväreihini? Se jää nähtäväksi. Varmaan kokeilen jossakin vaiheessa.

Kuvien tulostaminen kankaalle

Tämän päivän motoksi sopisi vaikkapa: Onni on löytää yhä uusia tilkkutyövinkkejä.

Löysin Millan blogista aivan ihastuttavia kuvia, jotka hän oli tulostanut esikäsitellylle kankaalle.
Niinpä ryhdyin salapoliisiksi ja etsiskelin netistä tietoa, miten kangas pitää käsitellä, jotta tulostaminen onnistuu. Ihmeaineen nimi on Bubble Jet Set 2000. Löysinkin useita linkkejä, joista ehkä tämä on käyttökelpoisin. Sivustolla neuvotaan miltei kädestä pitäen, miten tulostaminen onnistuu.

Milla kertoi omassa blogissaan, että hän oli ostanut ainetta täältä Suomesta. Kuulemma Turustakin voisi löytyä tätä ihmeainetta. Onko joku nähnyt jossakin? Millaisia kokemuksia?

Kankaat järjestykseen

Tästä sen pitäisi sitten alkaa, nimittäin "Garderoobi kierrättäen" -tempaus. Kuvan kankaat ovat tilkkutyökankaitani, suurin osavuosien varrella tekemistäni hankinnoista. Sain vihdoinkin lisää hyllyjä työhuoneeseeni kankaita ja ompelutarvikkeita varten. Hyllyn vuoksi jouduin kuitenkin muuttamaan työhuoneen huonekalujen järjestystä.

Minulla on ollut tapana pestä ja silittää kaikki ostamani kankaat hankkimisjärjestyksessä, mutta muuttolaatikoissa kankaisiin oli tarttunut voimakas "laatikon" haju. Laatikkoja availlessani huomasin, että kaikki tunkkaiset kankaat on pakko pestä uudelleen ennen kuin voin asetella ne hyllyihin. Pesukone ja kuivausrumpu ovat pyörineet taajaan tahtiin ennen kuin sain kaikki kankaat hyllyihin. Tällä kertaa en kuitenkaan jaksanut silittää kankaita ennen laskostelua ja hyllyyn asettelua, joten silitysurakka odottaa vielä minua.

Tuntuu oikein mukavalta, kun tilkkutyökankaat ja ompelutarvikkeet ovat esillä. Nyt näen yhdellä silmäyksellä, mitä minulla on ja mitä puuttuu. Luultavasti joudun kuitenkin jättämään vielä vaatekankaat laatikoihin, sillä seuraava varastosta löytyvä hyllynpätkä on varattu käsityökirjoille ja lehdille.

Kunhan saan työhuoneeni järjestykseen, pistän ompelukoneen surraamaan. Ehdin jo leikata juhlapukuun sopivan jakun palaset ennen sisustusinnostustani, ja nyt palaset odottavat ompelijaansa samoin kuin yksi ja toinen keskeneräinen tilkkutäkki. Niistä kuitenkin myöhemmin.

Garderoobi kierrättäen, ja mikseipä vähän muutakin

Kesä on humahtanut lähinnä uutta kotia laittaen. Aina tuntuu löytyvän jokin nurkka, joka kaipaa kohennusta. Niinpä ompeleminen on jäänyt aika vähäiseksi. Olen ommellut yhden hameen, yhden juhlamekon valmiiksi sekä yhden tilkkutäkin viittä vaille valmiiksi. Jossakin vaiheessa voisin laittaa niistä kuviakin. Nyt kuitenkin minulla on mielessäni ihan muut jutut.


Mielitty kertoi blogissaan mielenkiintoisesta tavoitteestaan olla ostamatta valmiita vaatteita loppuvuonna näin:

"-- en saa ostaa loppuvuonna 2008 uusia vaatteita, lankaa tai kankaita, vaan minun pitäisi tehdä tarvitsemani vaatteet itse."

"-- minä saan hankkia käytettyjä vaatteita, kankaita ja lankoja edelleen kirpputorilta. Ajatuksena ei suoranaisesti ole ekologinen ajattelu, vaan enemmänkin rahan säästäminen, omien ompelutaitojen ja kekseliäisyyden kehittäminen sekä kangas- ja lankavarastojen pienentäminen."

Minua kiehtoo tällaiset haasteet jo ihan siksi, että nurkat ovat täynnä kangaslaatikkoja, jotka odottavat tekijäänsä. Minulla on kankaita, joilla voisin vaatettaa itseni ainakin pariksi vuodeksi. Minulla on vaatteita, joista saisi pienellä tuunaamisella minulle ihan käyttökelpoisia. Luultavasti selviäisin haasteesta aika kevyesti. Korkeintaan joutuisin ostamaan muutaman lankarullan, nappeja tai vetoketjua. Samoin kovikekankaita joutuisin ostamaan jonkin verran puhumattakaan ompelukoneen neuloista. (Tosin neuloja voisin säästää myös olemalla huolellisempi. Aina ei tarvitse koneella päästellä tuhatta ja sataa. ;D)

Niinpä tartuin haasteeseen, koska ensinnäkin haluaisin vähentää kankaiden määrää, toiseksi omin käsin tekeminen on mukavaa. Kolmanneksi olisi mukava nähdä ostamani kankaat siinä muodossa, kuin olen ne tarkoittanut. Ehkäpä samalla tulisi myös ajateltua entistä ekologisemmin.

En osta valmiita vaatteita koko loppuvuotena vaan valmistan vaatteeni itse. Samalla laajennan haastetta koskemaan myös tilkkutöitä. Minulla on tilkkutyökankaita niin paljon, että saisin täkitettyä koko suvun ja vähän laajemmaltikin. Sallin itselleni kuitenkin vanun ostamisen, sillä ilman vanua ei täkkejä saa tikattua valmiiksi.

Kuinkas sitten kävikään

Toisistamme vieraantuneet yhteisen taipaleemme alkuaikoina

Viimeisimmästä ompelusessiostani on näköjään kulunut aivan liian kauan.

Ja mistäkö minä sen tiedän?!
No siitä, kun piti kurkistaa ompelukoneen käyttöohjetta, kuinka saan vaihdettua koruompeleen. Olen vieraantunut omasta koneestani, kamalaa.

Olen ommellut valmiiksi viime kesänä aloittamaani vaatesettiä, johon kuuluu kotelomekko, hame ja yläosa. Kunhan saan tämän ja muutaman muun vaaterästiompeluksen valmiiksi, annan koneen laulaa. Rupean nimittäin touhuamaan keskeneräisiä tilkkutöitä valmiiksi. Olisi minulla muutama uusi ideakin muhimassa, mutta ne joudun laittamaan korvan taakse vähäksi aikaa, jotta saisin jonkinlaisen järjestyksen ikuisuusprojekteihini.

Näin ainakin suunnittelen.

Omien tilkkutyömallien suunnittelu ja toteuttaminen

Jokin aika sitten katselin amerikkalaista tilkku-tv-jaksoa, jossa valokuvasta tehtiin tilkkutyömalli kuvankäsittelyohjelman avulla. Jo silloin harmittelin, ettei ohjelmassa mainittu, mikä tämä ohjelma oli. Niinpä sitten olen siitä lähtien etsiskellyt jotakin sopivaa, ja löytyihän se, ihan sattumalta.

Wilber, The GIMPin maskotti

Gimp on netistä vapaasti ladattava ilmaisohjelma. (Lisää tietoa Wikipediassa ja Wikikirjastossa.)

Klikkaa kuvia isommaksi.

Tästä lähdetään muokkaamaan.
Lähtökohtana on ottamani valokuva laivasta järven rannalla.

Tässä olen käyttänyt pikselöintiä.
Pikseliruutujen kokoa voi suurentaa ja pienentää.
Tässä kokeilin keskikokoisia ruutuja,
jotta yksityiskohdat eivät tuhriintuisi isoihin värialueisiin.
Suorakulmaisia neliöitä on helppo ommella.
Pikselöintiin päätyvä joutuu miettimään,
riittääkö suurpiirteinen kuvatoteutus
vai häviääkö neliöihin liikaa yksityiskohtia.

Sitten kokeilin mosaiikkisuodatinta.
Mosaiikkiruutujen muodon voi valita neljästä eri vaihtoehdosta.
Ensimmäisessä kuvassa mosaiikkiruudut ovat kuusikulmaisia.
Taatusti jokainen pala on yksilöllinen,
niinpä myös ompeleminen on varmaan haasteellista.

Nelikulmaisia mosaiikkiruutuja on melko helppo ommella.
Kaikkien palat eivät ole kuitenkaan suorakulmaisia,
joten tylsäksi työ ei ainakaan pääse muodostumaan.

Kolmikulmaisia mosaiikkiruutuja.
Jälki on aika siistiä ja tasakokoista.
Kaikki eivät kuitenkaan pidä kolmikulmaisisten palojen ompelemisesta.

Kahdeksan- ja nelikulmaisia mosaiikkipaloja.
Paljon erikokoisia tilkkuja tiedossa.

Kuten kuvista huomaa, jokaisella suodatinkäsittelyllä on hyvät ja huonot puolensa. Itseäni miellyttää eniten selkeät ja pelkistetyt kuvat, niinpä suosikkejani ovat neliöt ja kolmiot.

Oman arvioni mukaan Gimp on helppo ladata, se on ilmainen, ja mikä parasta, suodatinefektejä on helppo käyttää.

Olisi kiva kuulla muiden tilkkuilijoiden kokemuksia omien tilkkutyömallien suunnittelusta ja toteuttamisesta. Piirrättekö mieluummin mallit käsin vai käytättekö apuna kuvankäsittelyohjelmia? Millaisia kokemuksia teillä on näistä ohjelmista?

Neulebloggausta

Kevätflunssa on hieman hidastanut elämää. Erityisesti yskä on haitannut koko vapunajan, mutta olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja kaivanut käsityöt esille. Nyt oikean käden ulkosyrjä on hellä pelkästä tottumattomuudesta, sillä en ole pitkään aikaan käytellyt puikkoja.

Eilen ruokakaupassa käydessäni ostin hetken mielijohteesta kasan Novitan tummanruskeaa bambu-puuvillalankaa. Haluan itselleni pienen ja lyhythihaisen kevätneuleen, sellaisen jota voi pitää päällä silloin, kun tavallinen villatakki on liian hiostava. Koska en erityisemmin välitä kutoa puikoilla valmiin ohjeen mukaan, olen selaillut nettisivuja ja etsinyt virikkeitä sieltä täältä ja löytänytkin monta pukevaa yksityiskohtaa.

Aluksi yritin selkäkappaleeseen pyöreää muotoa. Opinkin aika äkkiä, miten kudotaan ympyrä, mutta aamulla en ollut enää tyytyväinen. Pyöreä neule sopisi isoon villatakkiin, mutta ei siihen niukkalinjaiseen tyyliin, mikä minulla oli mielessä. Niinpä purin tekeleen ja aloitin alusta.

Nyt neuletakin kantavina ideoina ovat joustinneuleinen takakappale, pyöreät etukappaleen alareunat sekä pienet joustinneuleiset hihat. Ts. vuorottelevat oikeat ja nurjat silmukat muodostavat pintoja. Yksinkertainen on kaunista myös neuleissa. Käsissä bambun ja puuvillan sekoite tuntuu miellyttävälle. Vyötteen tietojen mukaan lankaan sopii 3½-numeroisille puikoille. Halusin neuleesta kuitenkin jämäkän, joten kudon lankaa kaksinkertaisena 3½-numeroisilla puikoilla.

P.S. Olen myös ommellut, hameita ja sen semmoisia. Pitäisi vain ottaa valokuvia, jotta saisi tänne blogiinkin nähtäväksi.

Kadonnutta inspiraatiota etsimässä

Jälleen tänä vuonna voimakkaat värit ovat muotia, mikäli muotilehtiä on uskominen.
Värejä yhdistellään räväkästi, punaista oranssiin ja oranssia violettiin. Tarvitaan kuitenkin myös hillittyjä värejä tuomaan silmiä hivelevän tuliset värit paremmin esille.

Muotilehtien inspiroimana keräsin kolmesta uusimmasta ostamastani tilkkutyölehdestä mahdollisimman selkeitä malleja ja voimakkaita väripintoja. Olen valinnut kuvat mieltymysteni mukaan. Joissakin kuvissa on miellyttänyt värimaailma, joissakin muodot ovat kiinnostaneet minua. Tällä hetkellä olen kiinnostunut siitä, miten neliöstä, maailman yksinkertaisimmasta kuviosta, saadaan jännittävä ja joka kerta hieman erilainen. Tapoja on lukemattomia, kuten jo näistä muutamista kuvista voi huomata.

Ompeluinspiraationi on ollut kadoksissa niin kauan, että sitä on pitänyt ruveta etsimään tahallaan ja tarkoituksellisesti. Makustelen mielessäni, muokkaan ja ideoin muiden tekemisestä innostuneena. En muista kuitenkaan koskaan tehneeni kopiota kenenkään toisen tekemistä töistä.

Uusi vuosi, uusi koti ja uudet kujeet

Hyvää tätä vuotta!



Kylläpä aika on taas rientänyt. Muutimme joulun alla, ja siitä lähtien on riittänyt kaikenlaista järjesteltävää. Jopa jouluna järjestelin kotia asuttavaan kuntoon. Hyvänä esimerkkinä järjestelyn hitaasta etenemisestä voisi olla vaikkapa työhuoneeni, joka oli aluksi ankea ja typötyhjä. Sitten se oli tavaroiden säilytysvarastona, kunnes viikonlopun aikana olen onnistunut saamaan huoneeseen sen verran järjestystä, että sitä voi kutsua hyvällä omallatunnolla työhuoneeksi. Töitten lomassa ei aina jaksa siivota ja kalustaa, mutta onneksi on olemassa lomia.

Tällaista oli joulunalusviikonloppuna ennen siivoamaan ryhtymistäni.
Lattialla on vielä parkettia suojaava pahvi.
Mies löysi minulle ison työpöydän, johon sopii tietokone, ompelukone ja työpiste paperitöitä varten.

Kuten viimeisistä kuvista näkyy, kaikki käsitöihin liittyvät tavarat eivät ole vielä paikoillaan, sillä huoneesta puuttuu vielä hyllyjä. Suurin osa tavaroistani, esimerkiksi kaikki kankaani odottavatkin pahvilaatikoissa pääsyä säilytyspaikkaansa. Onneksi olen saanut kuitenkin työhöni liittyvät tärkeimmät tavarat järjestykseen.

Nämä kuvat otin tänään muistuttamaan itseäni alkuajoista.
Saa nähdä, milloin saan joulukoristeet ikkunalta - varmaan en kovin äkkiä,
sillä löysin ne muuttolaatikoista vasta eilen.
Kenkälaatikot odottavat tapetointia
ja pieni lipasto korjausliimausta
ja uudelleenmaalaamista huomattavasti hillitymmällä värillä.

Oikeastaan kovalevyn päällä oleva taulu on mieheni hyväntekeväisyysostos.
Ostamalla taulun tuki kehitysmaiden tyttöjen koulunkäyntiä.
Kiviseinään saa taulunkiinnityskoukut vain porakoneen avulla.
Täytyy siis hieman makustella, mikä tulee minnekin.
Työtuoli tarvitsee uuden päällisen, sillä villakangas on kulunut rikki paikoitellen.

Ompelupiste tulee heti tietokoneen vasemmalle puolelle, pöydän leveimpään kohtaan.

Sitä ennen pitää kuitenkin keksiä askartelutarvikkeille säilytystila.

Kirjahylly tapailee jo jonkinnäköistä järjestystä.
Vieressä olevat Elfa-korit ovat vielä miltei tyhjiä.
Koreihin aion sijoittaa keskeneräiset työt, jotta ne ovat helposti saatavilla.

Ja tähän tulee sitten työpiste, jossa teen paperitöitä.

Tästä jatketaan. Ehkäpä ehdin talviloman aikana ommellakin jotakin. Ompelukone on muuten visussa tallessa kirjoituspöydän alla.

Seuraavana päivänä:
Valitettavasti valokuvat ovat rakeisia, sillä otin ne ilman salamavaloa, kynttilänvaloasetuksilla. Valitettavasti myös laatikoiden tapetointi siirtyy siihen saakka, kun saan hankittua liisteriä. Huomasin nimittäin juuri, että tapettiliisteri ei kestä vuosikausien säilyttämistä pilaantumatta. Onneksi on kuitenkin muuta puuhaa, jolla täyttää lomapäivät.