Siivousurakka ompeluhuoneessani

Viime kesänä pesin, silitin ja laskostelin kaikki tilkkukankaat sävyittäin avohyllyyn näppärästi käden ulottuville. Samalla lajittelin muitakin ompelutarvikkeita, mutta vaatekankaisiini en enää jaksanut käydä käsiksi. Nyt sitten innostuin lajittelemaan vaatekankaanikin käyttötarkoituksen mukaan. Samalla poimin kankaiden joukosta kaikki keskeneräiseksi jääneet vaatekappaleet, joita näyttääkin olevan korillinen. Väärän kokoisiksi käyneitä kaavoja oli kaksi roskapussillista.

Pitää miettiä, mitä teen keskeneräisille vaatteille. Jotkut ovat melkein valmiita, mutta vaatekokoni on muuttunut vuosien myötä. Samoin moni vaatekappale on tällä hetkellä auttamattomasti vanhanaikainen. Eräskin silkkivaatekokonaisuus (suora hame, liivi, kotelomekko ja jakku) on 90-luvun puolivälissä aloitettu. Sääli hyvää kangasta. Osan vaatteista voin varmaankin tehdä valmiiksi ja antaa suvun naisille ja osan varmaan pystyn muokkaamaan itselleni paremmin sopivaksi. Osan vaatteista puran alkutekijöihinsä ja hyödynnän kappaleita jossakin uudessa ompeluprojektissa. Tässä kohdassa voin huokaista tyytyväisenä, että mustaa on onneksi helppo yhdistellä mustaan.

Lajittelin myös osan langoistani, joita ei (onneksi!) ole ehtinyt kertymään ihan mahdottomia määriä. Osa langoista on sukkalankoja, joten niiden kohtalo on selvä. Pitää pistää puikot heilumaan. Olisi mukava tehdä pitkästä aikaa villasukat itselleni. Neuleblogeja selatessani onkin alkanut jo hieman nolottaa, kun käytän ostosukkia, vaikka osaisin kutoa itsekin. Osa langoista on puuvillaisia. Valkoisista käsityölangoista voisi keksiä jotakin hassunhauskaa. Osasta voisi virkata isoäidinneliöitä. Nehän näyttävät olevan melkoinen villitys tällä hetkellä. Sitten on joitakin sekalaisia keriä, joiden kohtaloa en ole ehtinyt miettimään. Osa langoista on edelleenkin teillä tietämättömillä muuton jäljiltä. Muutimme tänne aikanaan niin rivakkaa tahtia, että jotkut laatikot joutuivat ihan outoihin paikkoihin. Paras siis pitää silmät auki, kun seuraavan kerran käyn varastolla.

Kutominen saa kuitenkin jäädä, sillä tarkoitukseni on ruveta ompelemaan heti, kun saan ompeluhuoneen järjestykseen. Olisi yksi keskeneräinen puuvillamekko, jonka ompelemisen aloitin pari viikkoa sitten, mutta sitten tuli muita kiireitä. Sen haluaisin käyttööni mahdollisimman pian. Ompelusuunnitelmissani on myös parin kynäkoteloa sekä säilytyssalkku tilkkutyöalustalleni ja muille tykötarvikkeille. Ompelutarvikkeet ovat jo kasassa, enää tarvittaisiin vetoketjuja.


Tästä päästäänkin asiasta kolmanteen ja neljänteen.

Kesällä ompelemistani mekoista otetut kuvat eivät onnistuneetkaan. Niinpä minun pitäisi kuvata ne uudelleen. Niinpä jossakin vaiheessa on luvassa lisää hengarissa roikkuvia mekkoja, sillä vaatteiden kuvaaminen ei vain näytä onnistuvan, jos itse olen mekon sisässä. Käsivarteni ovat liian lyhyet tai jotain sinne päin.

... Ja jossakin vaiheessa pitäisi käydä blogitunnisteet läpi ja yhtenäistää kirjoitusten luokittelua.

Ei mitään päällepantavaa 2

Mekko tuli valmiiksi, vaikka valmistuminen jäi viime tippaan. Ompelin vielä sunnuntaiaamuna helmapäärmettä, kun välillä piti ompelemiselta, siivoukselta ja ruuanlaitolta nukkuakin. Mekosta tuli kohtuullisen hyvä, sillä kangas laskeutuu hyvin ja pidän sen joustavuudesta. Kankaassa on myös sopivasti jämäkkyyttä, joten minua ei haittaa yhtään, ettei mekossa ole vuoria hiostamassa kesähelteellä.

Jos nyt kuitenkin aloittaisin projektin uudelleen alusta, pienentäisin hieman kaula-aukkoa soveltumaan paremmin päivätilaisuuksiin kuten kirkollisiin juhliin. Nuorempi poikamme pääsi nimittäin ripille sunnuntaina. Kirkossa minulla oli luonnollisesti bleiseri, kuten kuuluukin. Lisäksi kiedoin huivin kaulaani peittämään tämänkertaista ylen anteliasta kaula-aukkoani.

Olen yläosastani eriparinen muuhun ruumiiseen verrattuna ja yleensä muistankin tehdä vaadittavat muutokset kaavaan. Tällä kertaa se pääsi kuitenkin unohtumaan, sillä en ole ommellut vähään aikaan mitään itselleni. Kaula-aukko on kuitenkin se, mitä on. Mietinkin, voisiko kaula-aukon reunaan sisäpuolelle ommella silikoninauhaa vähän samaan tapaan kuin stay up -sukkahousuissa, jotta kaulaaukon kangas istuisi tiukasti ihoa myöten.

Kuva valmiista mekosta on tulossa, kunhan saan kuva-asiani kuntoon. Koneen sisukset ovat valokuvia piukassa, ja siirrän niitä parhaillaan parempaan talteen saadakseni uusia kuvia tilalle mm. omasta kamerastani.

Vielä toinenkin huomio Burdan kaavoista:



Tämä kaava ei sovellu rintaville eikä kurvikkaille ihmisille. Tuli testattua mallia eilen illalla ohuen ohuesta puuvillakankaasta. Ensinnäkin kangas pussittaa erittäin rumasti rinnuksista kaarrokkeen alapuolelta. Toiseksi kaava kaartuu sisäänpäin helmaa kohti, mikä ei sovi lainkaan, mikäli on vähänkin lanteita, ja minullahan niitä nyt on jonkin verran. Onneksi kangas oli halpaa kilotavaraa, joten harmia aiheuttaa enintään hukkaan heitetty aika. Kuvaa epäonnisesta tekeleestä ei ole eikä tule ainakaan blogiini. Mietinkin, viitsinkö ollenkaan ommella tunikaa valmiiksi vai puranko sen alkutekijöihinsä esimerkiksi johonkin tilkkutyöprojektiini. Saisin samalla hyvän piilovetoketjun parempaan talteen.

Ei mitään päällepantavaa

Hätäratkaisu. Helppoa ja yksinkertaista.





Minulla ei ole mitään päällepantavaa. Ei taaskaan.

Harmistuin jälleen, kun huomasin, ettei minulla ei ole vieläkään vaatekaappia, josta voisi temmata asuja joka lähtöön. Olisi kyllä, jos tykkäisin käydä vaateostoksilla tai jaksaisin ommella itselleni päällepantavaa säännöllisin väliajoin. En kuitenkaan erityisemmin piittaa, mitä puen päälleni vapaa-ajallani. Mielestäni farkut ja t-paita on hyvä arkiasu. Kesähelteellä farkut voi korvata hameella ja t-paita topilla, mutta sitten kun pitäisi laittautua hieman, olen pahemmassa kuin pulassa.

Kävin alennusmyynneissäkin enkä ihastunut kauppojen tarjontaan. Tämän jälkeen päätin, että ompelen itselleni mekon tai pari kesän tarpeisiin. Tarpeet olen tietänyt jo melko pitkään, mutta vasta eilen innostuin ihan tosissani tekemään jotakin suunnitelmien toteuttamiseksi. Olenkin selannut käsityölehtiä (lähinnä Burdan viimevuotisia ja tämän vuoden numeroita) ja valinnut mekon mallia ja kankaita, jotka kuitenkin olen hyljännyt samantien. Malli ja kankaat eivät vain sovi toisiinsa tai kangasta ei ole tarpeeksi. Valitsemiini malleihin pitäisi oikeastaan käydä ostamassa uudet kankaat, mutta sehän ei sovi minulle, sillä haluan päästä näistä entisistä eroon ennen kuin käyn ostamassa uusia.

Valintaa vaikeuttaa muutama muukin seikka. Toiveeni ovat keskenään varsin ristiriitaisia: haluaisin mekon, jossa olisi väljyyttä peittämään ylimäräiset, mutta mallin pitäisi korostaa naisellisia muotojani. Vähän sama, kuin haluaisin pitkähihaisen hihattoman puseron. Lisäksi mallin pitäisi olla helppo ommella, mutta silti siinä pitäisi olla näyttävyyttä.

Jotta yhtälö muuttuisi entistä mahdottomammaksi, vaatekappaleen pitäisi olla valmiina mielellään ennen ensi sunnuntaita. Leikkasin yhden kotelomekon kappaleet, mutta ompeluinto on tiessään. Jos en kuitenkaan laita mekkoon vuoria, ehdin ehkä saadakin sen valmiiksi. Onneksi kangas on melko tukeva ja nurjalta puolelta se on niin liukas, etteivät sukkahousut takerru kankaaseen.












Oikeastaan haluaisin tehdä pari toppia arkikäyttöön, mutta aika ei riitä, kun pitäisi saada mekko valmiiksi ennen ensi sunnuntaita.













Näihin tarvitaan jerseytä, jota minulla ei ole kuitenkaan tarpeeksi.

Myös tähän malliin tarvitaan paljon kangasta.
Mallissa olisi kuitenkin jotakin hauskaa (väljyyttä, muotoja ja helppotekoisuutta).

Tätä kangasta olisi aika paljon,
mutta se on liian ohutta ja väärän väristä
(oikeasti kangas on tummanpunaista).

Tässä olisi hauska jakku ja silkkiäkin riittäisi tarpeeksi, mutta mitä ihmettä pukisin sen pariksi?




Aivan liian pitkä malli minulle jopa iltakäyttöön. Helmaa pitäisi lyhentää reippaasti, alaosan kankaaksi voisi valita mustan ja yläosan voisi tehdä mustavalkoisesta kankaasta.
Mutta mitä tekisin lopulla mustavalkoisella kankaalla sitten, kun pilkkoisin siitä palasen?












Ihan asiallisia ja toteuttamiskelpoisia malleja.

Kankaanpainantaa - myös omin käsin

(Alkuperäisidea Turun Sanomista poimittua)


Itselleni muistiin:

• Jos haluan ostaa yksilöllisen näköisiä kankaita
• Jos haluan painaa itse kangasta, mutta tarvitset siihen tiloja
• Jos kaipaan yksilöllisen näköisiä vaatteita tai sisustuskankaita
• Jos kaipaan väriä elämään
• Jos haluan tarjota itselleni, ystävilleni tai sukulaisilleni elämyksiä
  

Vilkaisepa Kipikuteen nettisivuja. Ehkä siellä on jotakin, mitä tarvitsen.

Kipikude AY

Kalastajankatu 1 B
20100 Turku (Maakuntamuseota vastapäätä).

Lisää kierrätysideoita maailmalta

Kotimainen Mums-aitta tuo Etelä-Afrikasta kierrätysmateriaaleista valmistettuja uniikkeja käsitöitä. Mums-aitasta voi tilata esimerkiksi sisustusartikkeleita. Minuun teki vaikutuksen kirkkaasta kierrätysmuovista valmistetut valaisimet, kuten Flowerball tai Lilyball. Myös kodintekstiilit ja laukut ovat kauniita ja hauskoja.

Helsingin Sanomat kertoo artikkelissaan "Eettisiä laukkuja Etelä-Afrikasta" Mums-aitan yhteistyökumppanista seuraavaa:

Kaunista, käytännöllistä, eettistä ja kierrätettyä. Eteläafrikkalaiset Mielie-laukut ovat kaikkea tätä. Pakko uskoa, kun Etelä-Afrikasta asti tullaan Suomeen näyttämään.

Mielie-laukkuja kutovat eteläafrikkalaiset työttömät. Suurin osa maan mustista on vailla töitä, vaikka taitoja olisi, kertoo Adri Schutz, afrikaansia puhuva Mielie-projektin perustaja, itse valkoihoinen.

Mielie-projektilla on myös omat kotisivut, jossa voi käydä ihailemassa taitavien kätten töitä. Laukut, tyynyt, tuolit ja muut tuotteet valmistetaan trikookankaiden leikkuujätteistä perinteisellä maissi- eli mielie-tekniikalla, mikä tuo tuotteeseen kiinnostavan nyppymäisen pintastruktuurin. Mieliessä hyödynnetään kierrätystavaroita unohtamatta tavaroiden kauneusarvoja, vai mitä sanotte vaikkapa tästä laukusta:

Kuva täältä.

Tai tästä matosta:

(Kuva täältä)

Olen etsinyt netistä tarkempia tietoja maissitekniikasta, mutta valitettavasti toistaiseksi täysin turhaan. Ehkä kuitenkin vielä joskus minua onnistaa ja selvitän, miten elävä struktuuri saadaan aikaan.

Tekniikan lisäksi minua kiehtoo töiden rohkeat ja ennakkoluulottomat värit ja kuosit. Esimerkiksi kuvan maton kuviointi innosti minua miettimään, millaiselta epäkeskiössä toisiinsa nähden sijoitetut ympyrät näyttäisivät tilkkutyönä.


Mums-blogi.

Sinun roskasi voi olla minun aarteeni. Kierrätysideoita

Taitokeskus Juselius, Turku

Vappusiivousta tehdessäni löysin Turun Sanomien lehtileikkeen,
jota olen säilytellyt maaliskuun lopusta lähtien.

Taitokeskus Juselius, Uudenmaankatu 1, Turku.
Aukioloajat ma ja ke 9 - 18 to ja pe 9 - 17

Taitokeskus Juselius muutti uusiin tiloihin Juseliuksen taloon, Uudenmaankadulle maaliskuussa. Samoihin tiloihin muutti Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuusyhdistys ja lasten käsityökoulu.

Taitokeskukus tarjoaa tiloja käsitöiden tekemiseen, materiaaleja käsitöitä varten sekä käsityöneuvontaa taitokeskuksen aukioloaikoina.

• Työtilojen päivämaksu on 3,50 €.
• Loimet ym. materiaalit maksavat erikseen.
• Materiaaleja myydään kilohintaan. Myytäviä materiaaleja ovat esim. matonkuteet, paperinaru, fanttilanka ja tarvikepakkaukset erilaisia tuotteita varten.
• Työtiloissa on 15 kangaspuut.
• Asiakkaina on yksityishenkilöitä, yhteisöjä ja yrityksiä.
• Tiloja ja opastusta voi vuokrata ryhmille.
• Taitokeskuksessa järjestetään myös käsityökursseja, joiden pituus vaihtelee 3 - 6 oppituntiin. Kurssimaksut ovat noin 15 - 48 € + mahdolliset materiaalikustannukset.
• Lisätiedot ja ilmoittautuminen: juselius@taitovarsinaissuomi.fi tai 02-235 4066.

Luova mysteeri 2009

Neuliksen maailmassa on juuri minulle sopiva haaste, joten otin sen vastaan.

Jo aloitussanat olivat sopivan innostavia. Varsinkin aikataulun väljyys teki minuun vaikutuksen:

Nyt on aika aloitella LUOVA-MYSTEERI 2009. Idea on muhinut päässäni, ohjeet luontuvat ja muuttuvat tässä matkan varrella, uskotaan että TYÖ TEKIJÄÄNSÄ NEUVOO.

Tässä sinun pitää olla ennakkoluuloton ja päästä luova taiteilija valloilleen. Jos et ole sitä sisältäsi vielä löytänyt, nyt sen on aika tulla näkyviin!

Seuraavassa postauksessa olikin jo sitten ensimmäisen haasteen alkuosa:

1.) etsi kangasvarastostasi joku kuviollinen lempparikangas--- ihanan värinen ja kuvioinen kangas joka on ihan just sinun näköinen!

2.) etsi lempparikankaaseen sopiva yksivärinen kangas.

3.) etsi joku kangas joka EI OLE lempparisi, inhokkivärisi ja kuvio joka ei ole yhtään sinun näköinen (minulle se on joku kirkas sininen tai violetti)

4.) ja inhokkikankaaseen sopiva yksivärinen.

ihaile näitä kaikkia kankaitasi, silittele ja hiplaa ja odota ohjeita miten näistä päästään alkuun!!!

Pistänpä pengontavaihteen päälle ja harmaat aivosoluni raksuttamaan. Jään odottamaan varsinaisia työohjeita.


***

Joulu on juhlittu ja vuosikin on jo vaihtunut.

Käsityörintamalla on ollut luvattoman hiljaista koko talven, koska hankin syksyllä itselleni uuden ja aikaavievän mutta sitäkin mieluisamman harrastuksen. Nyt kuitenkin tarkoitukseni on elvyttää myös käsityöharrastus, ja parhaiten se taitaa onnistua ottamalla osaa haasteeseen. Saanpahan vetoapua itselleni.

Myös blogin ulkonäköä pitää uudistaa, sillä jouluinen ulkoasu ei vastaa enää omaa olotilaani. Luvassa on siis näpertelyä konehuoneella ja haamupäivityksiä blogilistalla.

Vielä kun saisi sinisiksi värjäytyneet linkit haluamani värisiksi....! Niiden ei todellakaan ole tarkoitus olla tylsän sinisiä. Olisiko kenelläkään hyvää vinkkiä, miten asia korjaantuisi?

Hyvän joulun toivotuksia

Joulukortteja

Hiljaiselo blogissani jatkuu vieläkin, sillä ompeleminen on jäänyt kovin vähäiseksi viime aikoina. En ole kuitenkaan ollut ihan toimettomana. Näin joulun alla olen minäkin puuhastellut kaikenlaisia joulun odotukseen liittyviä askareita.

Meidän jouluumme kuuluu tietenkin itse tehdyt kortit. Tänä vuonna olen onnistunut pyrkimyksessäni minimalismiin ja yksilöllisyyteen. Vaikka olen käyttänyt kaikissa korteissa samaa materiaalia ja valmistustapaa, jokainen kortti on taatusti erilainen. Materiaaleina käytin valmiita luonnonvalkoisia korttipohjia, lumihiutaleleikkuria ja siniraitaista joulupaperia lumihiutaleisiin sekä hopeanväristä konekirjontalankaa. Kiinnitin llangat ja lumihiutaleet huomaamattomasti paperiliimalla. Hyvän joulun toivotukset kirjoitin hopeanvärisellä kalligrafiatussilla valokuvaamisen jälkeen.

Näiden korttien myötä toivotan hyvää joulua kaikille blogini lukijoille.

Lisää kankaanvärjäyksestä

Amerikkalaisia uusia villityksiä tekstiilitaiteilijoiden keskuudessa:

Tässä blogissa törmäsin aivan uskomattomaan tapaan kohdella kankaita, nimittäin ruostuttamiseen. Linkin takaa löytyy amerikkalaisen bloggaajan kokemuksia ruostuttamisesta mutta myös ohjeet, kuinka kangasta käsitellään. Suhtaudun ristiriitaisesti ajatukseen, että yrittäisin ruostuttaa kangasta tahallani. Muistan nimittäin erinomaisesti ne kerrat, kun huomasin saaneeni ruostetahran johonkin kauniiseen vaatteeseen enkä saanut poistettua tahraa millään ilveellä.

Nyt sitten pitäisi ruostuttaa tahallaan taiteellisuuden nimissä. Johan tässä kääntyisivät kaikki mummutkin haudoissaan, jos tällaisesta uutuudesta tietäisivät.

Lisäys: Valitettavasti suora linkittäminen ei onnistu näissä blogeissa. Ruostuttamisesta kerrotaan elokuun 22. - 28. päivien postauksissa ja linkki ruostuttamisohjeisiin löytyy 22. päivän postauksesta.

Toinen lisäys: Salapoliisityö jatkuu. Tarkoittamani ruostuttamisohjeet löytyvät täältä.

Toinen, vähän mukavampi juttu on ihan oikeat orgaaniset kangasvärit, joilla saa ihastuttavaa jälkeä.

Tässä blogissa huomasin ihastuttavia leimasimilla painettuja kankaita. Kangasvärien merkki on Trapsuutjies. Kangasvärit ovat orgaanisia ja kestävät kuulemma pesua ja kulutusta erinomaisesti. Niinpä painetut kankaat soveltuvat kovaankin kulutukseen. Kangasvärit sopivat kaikenlaiseen kankaanpainantaan.

Lisää tietoa kangasväreistä ja minulle uusista kankaanpainantatekniikoista. (Korjasin linkin!)

Vapaasti ladattava ohjesivusto PDF-muodossa.

Bloggaajan kokemuksia kangasväreistä. (Korjasin linkin!)

Itse asiassa hän omistaa Trapsuutjies-yhtiön. Kieltämättä painojälki on komeaa ja värimaailma rikas. - Entä miten ohjeissa kuvatut tekniikat soveltuvat omiin kangasväreihini? Se jää nähtäväksi. Varmaan kokeilen jossakin vaiheessa.

Kuvien tulostaminen kankaalle

Tämän päivän motoksi sopisi vaikkapa: Onni on löytää yhä uusia tilkkutyövinkkejä.

Löysin Millan blogista aivan ihastuttavia kuvia, jotka hän oli tulostanut esikäsitellylle kankaalle.
Niinpä ryhdyin salapoliisiksi ja etsiskelin netistä tietoa, miten kangas pitää käsitellä, jotta tulostaminen onnistuu. Ihmeaineen nimi on Bubble Jet Set 2000. Löysinkin useita linkkejä, joista ehkä tämä on käyttökelpoisin. Sivustolla neuvotaan miltei kädestä pitäen, miten tulostaminen onnistuu.

Milla kertoi omassa blogissaan, että hän oli ostanut ainetta täältä Suomesta. Kuulemma Turustakin voisi löytyä tätä ihmeainetta. Onko joku nähnyt jossakin? Millaisia kokemuksia?

Kankaat järjestykseen

Tästä sen pitäisi sitten alkaa, nimittäin "Garderoobi kierrättäen" -tempaus. Kuvan kankaat ovat tilkkutyökankaitani, suurin osavuosien varrella tekemistäni hankinnoista. Sain vihdoinkin lisää hyllyjä työhuoneeseeni kankaita ja ompelutarvikkeita varten. Hyllyn vuoksi jouduin kuitenkin muuttamaan työhuoneen huonekalujen järjestystä.

Minulla on ollut tapana pestä ja silittää kaikki ostamani kankaat hankkimisjärjestyksessä, mutta muuttolaatikoissa kankaisiin oli tarttunut voimakas "laatikon" haju. Laatikkoja availlessani huomasin, että kaikki tunkkaiset kankaat on pakko pestä uudelleen ennen kuin voin asetella ne hyllyihin. Pesukone ja kuivausrumpu ovat pyörineet taajaan tahtiin ennen kuin sain kaikki kankaat hyllyihin. Tällä kertaa en kuitenkaan jaksanut silittää kankaita ennen laskostelua ja hyllyyn asettelua, joten silitysurakka odottaa vielä minua.

Tuntuu oikein mukavalta, kun tilkkutyökankaat ja ompelutarvikkeet ovat esillä. Nyt näen yhdellä silmäyksellä, mitä minulla on ja mitä puuttuu. Luultavasti joudun kuitenkin jättämään vielä vaatekankaat laatikoihin, sillä seuraava varastosta löytyvä hyllynpätkä on varattu käsityökirjoille ja lehdille.

Kunhan saan työhuoneeni järjestykseen, pistän ompelukoneen surraamaan. Ehdin jo leikata juhlapukuun sopivan jakun palaset ennen sisustusinnostustani, ja nyt palaset odottavat ompelijaansa samoin kuin yksi ja toinen keskeneräinen tilkkutäkki. Niistä kuitenkin myöhemmin.

Garderoobi kierrättäen, ja mikseipä vähän muutakin

Kesä on humahtanut lähinnä uutta kotia laittaen. Aina tuntuu löytyvän jokin nurkka, joka kaipaa kohennusta. Niinpä ompeleminen on jäänyt aika vähäiseksi. Olen ommellut yhden hameen, yhden juhlamekon valmiiksi sekä yhden tilkkutäkin viittä vaille valmiiksi. Jossakin vaiheessa voisin laittaa niistä kuviakin. Nyt kuitenkin minulla on mielessäni ihan muut jutut.


Mielitty kertoi blogissaan mielenkiintoisesta tavoitteestaan olla ostamatta valmiita vaatteita loppuvuonna näin:

"-- en saa ostaa loppuvuonna 2008 uusia vaatteita, lankaa tai kankaita, vaan minun pitäisi tehdä tarvitsemani vaatteet itse."

"-- minä saan hankkia käytettyjä vaatteita, kankaita ja lankoja edelleen kirpputorilta. Ajatuksena ei suoranaisesti ole ekologinen ajattelu, vaan enemmänkin rahan säästäminen, omien ompelutaitojen ja kekseliäisyyden kehittäminen sekä kangas- ja lankavarastojen pienentäminen."

Minua kiehtoo tällaiset haasteet jo ihan siksi, että nurkat ovat täynnä kangaslaatikkoja, jotka odottavat tekijäänsä. Minulla on kankaita, joilla voisin vaatettaa itseni ainakin pariksi vuodeksi. Minulla on vaatteita, joista saisi pienellä tuunaamisella minulle ihan käyttökelpoisia. Luultavasti selviäisin haasteesta aika kevyesti. Korkeintaan joutuisin ostamaan muutaman lankarullan, nappeja tai vetoketjua. Samoin kovikekankaita joutuisin ostamaan jonkin verran puhumattakaan ompelukoneen neuloista. (Tosin neuloja voisin säästää myös olemalla huolellisempi. Aina ei tarvitse koneella päästellä tuhatta ja sataa. ;D)

Niinpä tartuin haasteeseen, koska ensinnäkin haluaisin vähentää kankaiden määrää, toiseksi omin käsin tekeminen on mukavaa. Kolmanneksi olisi mukava nähdä ostamani kankaat siinä muodossa, kuin olen ne tarkoittanut. Ehkäpä samalla tulisi myös ajateltua entistä ekologisemmin.

En osta valmiita vaatteita koko loppuvuotena vaan valmistan vaatteeni itse. Samalla laajennan haastetta koskemaan myös tilkkutöitä. Minulla on tilkkutyökankaita niin paljon, että saisin täkitettyä koko suvun ja vähän laajemmaltikin. Sallin itselleni kuitenkin vanun ostamisen, sillä ilman vanua ei täkkejä saa tikattua valmiiksi.

Kuinkas sitten kävikään

Toisistamme vieraantuneet yhteisen taipaleemme alkuaikoina

Viimeisimmästä ompelusessiostani on näköjään kulunut aivan liian kauan.

Ja mistäkö minä sen tiedän?!
No siitä, kun piti kurkistaa ompelukoneen käyttöohjetta, kuinka saan vaihdettua koruompeleen. Olen vieraantunut omasta koneestani, kamalaa.

Olen ommellut valmiiksi viime kesänä aloittamaani vaatesettiä, johon kuuluu kotelomekko, hame ja yläosa. Kunhan saan tämän ja muutaman muun vaaterästiompeluksen valmiiksi, annan koneen laulaa. Rupean nimittäin touhuamaan keskeneräisiä tilkkutöitä valmiiksi. Olisi minulla muutama uusi ideakin muhimassa, mutta ne joudun laittamaan korvan taakse vähäksi aikaa, jotta saisin jonkinlaisen järjestyksen ikuisuusprojekteihini.

Näin ainakin suunnittelen.

Omien tilkkutyömallien suunnittelu ja toteuttaminen

Jokin aika sitten katselin amerikkalaista tilkku-tv-jaksoa, jossa valokuvasta tehtiin tilkkutyömalli kuvankäsittelyohjelman avulla. Jo silloin harmittelin, ettei ohjelmassa mainittu, mikä tämä ohjelma oli. Niinpä sitten olen siitä lähtien etsiskellyt jotakin sopivaa, ja löytyihän se, ihan sattumalta.

Wilber, The GIMPin maskotti

Gimp on netistä vapaasti ladattava ilmaisohjelma. (Lisää tietoa Wikipediassa ja Wikikirjastossa.)

Klikkaa kuvia isommaksi.

Tästä lähdetään muokkaamaan.
Lähtökohtana on ottamani valokuva laivasta järven rannalla.

Tässä olen käyttänyt pikselöintiä.
Pikseliruutujen kokoa voi suurentaa ja pienentää.
Tässä kokeilin keskikokoisia ruutuja,
jotta yksityiskohdat eivät tuhriintuisi isoihin värialueisiin.
Suorakulmaisia neliöitä on helppo ommella.
Pikselöintiin päätyvä joutuu miettimään,
riittääkö suurpiirteinen kuvatoteutus
vai häviääkö neliöihin liikaa yksityiskohtia.

Sitten kokeilin mosaiikkisuodatinta.
Mosaiikkiruutujen muodon voi valita neljästä eri vaihtoehdosta.
Ensimmäisessä kuvassa mosaiikkiruudut ovat kuusikulmaisia.
Taatusti jokainen pala on yksilöllinen,
niinpä myös ompeleminen on varmaan haasteellista.

Nelikulmaisia mosaiikkiruutuja on melko helppo ommella.
Kaikkien palat eivät ole kuitenkaan suorakulmaisia,
joten tylsäksi työ ei ainakaan pääse muodostumaan.

Kolmikulmaisia mosaiikkiruutuja.
Jälki on aika siistiä ja tasakokoista.
Kaikki eivät kuitenkaan pidä kolmikulmaisisten palojen ompelemisesta.

Kahdeksan- ja nelikulmaisia mosaiikkipaloja.
Paljon erikokoisia tilkkuja tiedossa.

Kuten kuvista huomaa, jokaisella suodatinkäsittelyllä on hyvät ja huonot puolensa. Itseäni miellyttää eniten selkeät ja pelkistetyt kuvat, niinpä suosikkejani ovat neliöt ja kolmiot.

Oman arvioni mukaan Gimp on helppo ladata, se on ilmainen, ja mikä parasta, suodatinefektejä on helppo käyttää.

Olisi kiva kuulla muiden tilkkuilijoiden kokemuksia omien tilkkutyömallien suunnittelusta ja toteuttamisesta. Piirrättekö mieluummin mallit käsin vai käytättekö apuna kuvankäsittelyohjelmia? Millaisia kokemuksia teillä on näistä ohjelmista?

Neulebloggausta

Kevätflunssa on hieman hidastanut elämää. Erityisesti yskä on haitannut koko vapunajan, mutta olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja kaivanut käsityöt esille. Nyt oikean käden ulkosyrjä on hellä pelkästä tottumattomuudesta, sillä en ole pitkään aikaan käytellyt puikkoja.

Eilen ruokakaupassa käydessäni ostin hetken mielijohteesta kasan Novitan tummanruskeaa bambu-puuvillalankaa. Haluan itselleni pienen ja lyhythihaisen kevätneuleen, sellaisen jota voi pitää päällä silloin, kun tavallinen villatakki on liian hiostava. Koska en erityisemmin välitä kutoa puikoilla valmiin ohjeen mukaan, olen selaillut nettisivuja ja etsinyt virikkeitä sieltä täältä ja löytänytkin monta pukevaa yksityiskohtaa.

Aluksi yritin selkäkappaleeseen pyöreää muotoa. Opinkin aika äkkiä, miten kudotaan ympyrä, mutta aamulla en ollut enää tyytyväinen. Pyöreä neule sopisi isoon villatakkiin, mutta ei siihen niukkalinjaiseen tyyliin, mikä minulla oli mielessä. Niinpä purin tekeleen ja aloitin alusta.

Nyt neuletakin kantavina ideoina ovat joustinneuleinen takakappale, pyöreät etukappaleen alareunat sekä pienet joustinneuleiset hihat. Ts. vuorottelevat oikeat ja nurjat silmukat muodostavat pintoja. Yksinkertainen on kaunista myös neuleissa. Käsissä bambun ja puuvillan sekoite tuntuu miellyttävälle. Vyötteen tietojen mukaan lankaan sopii 3½-numeroisille puikoille. Halusin neuleesta kuitenkin jämäkän, joten kudon lankaa kaksinkertaisena 3½-numeroisilla puikoilla.

P.S. Olen myös ommellut, hameita ja sen semmoisia. Pitäisi vain ottaa valokuvia, jotta saisi tänne blogiinkin nähtäväksi.

Kadonnutta inspiraatiota etsimässä

Jälleen tänä vuonna voimakkaat värit ovat muotia, mikäli muotilehtiä on uskominen.
Värejä yhdistellään räväkästi, punaista oranssiin ja oranssia violettiin. Tarvitaan kuitenkin myös hillittyjä värejä tuomaan silmiä hivelevän tuliset värit paremmin esille.

Muotilehtien inspiroimana keräsin kolmesta uusimmasta ostamastani tilkkutyölehdestä mahdollisimman selkeitä malleja ja voimakkaita väripintoja. Olen valinnut kuvat mieltymysteni mukaan. Joissakin kuvissa on miellyttänyt värimaailma, joissakin muodot ovat kiinnostaneet minua. Tällä hetkellä olen kiinnostunut siitä, miten neliöstä, maailman yksinkertaisimmasta kuviosta, saadaan jännittävä ja joka kerta hieman erilainen. Tapoja on lukemattomia, kuten jo näistä muutamista kuvista voi huomata.

Ompeluinspiraationi on ollut kadoksissa niin kauan, että sitä on pitänyt ruveta etsimään tahallaan ja tarkoituksellisesti. Makustelen mielessäni, muokkaan ja ideoin muiden tekemisestä innostuneena. En muista kuitenkaan koskaan tehneeni kopiota kenenkään toisen tekemistä töistä.

Uusi vuosi, uusi koti ja uudet kujeet

Hyvää tätä vuotta!



Kylläpä aika on taas rientänyt. Muutimme joulun alla, ja siitä lähtien on riittänyt kaikenlaista järjesteltävää. Jopa jouluna järjestelin kotia asuttavaan kuntoon. Hyvänä esimerkkinä järjestelyn hitaasta etenemisestä voisi olla vaikkapa työhuoneeni, joka oli aluksi ankea ja typötyhjä. Sitten se oli tavaroiden säilytysvarastona, kunnes viikonlopun aikana olen onnistunut saamaan huoneeseen sen verran järjestystä, että sitä voi kutsua hyvällä omallatunnolla työhuoneeksi. Töitten lomassa ei aina jaksa siivota ja kalustaa, mutta onneksi on olemassa lomia.

Tällaista oli joulunalusviikonloppuna ennen siivoamaan ryhtymistäni.
Lattialla on vielä parkettia suojaava pahvi.
Mies löysi minulle ison työpöydän, johon sopii tietokone, ompelukone ja työpiste paperitöitä varten.

Kuten viimeisistä kuvista näkyy, kaikki käsitöihin liittyvät tavarat eivät ole vielä paikoillaan, sillä huoneesta puuttuu vielä hyllyjä. Suurin osa tavaroistani, esimerkiksi kaikki kankaani odottavatkin pahvilaatikoissa pääsyä säilytyspaikkaansa. Onneksi olen saanut kuitenkin työhöni liittyvät tärkeimmät tavarat järjestykseen.

Nämä kuvat otin tänään muistuttamaan itseäni alkuajoista.
Saa nähdä, milloin saan joulukoristeet ikkunalta - varmaan en kovin äkkiä,
sillä löysin ne muuttolaatikoista vasta eilen.
Kenkälaatikot odottavat tapetointia
ja pieni lipasto korjausliimausta
ja uudelleenmaalaamista huomattavasti hillitymmällä värillä.

Oikeastaan kovalevyn päällä oleva taulu on mieheni hyväntekeväisyysostos.
Ostamalla taulun tuki kehitysmaiden tyttöjen koulunkäyntiä.
Kiviseinään saa taulunkiinnityskoukut vain porakoneen avulla.
Täytyy siis hieman makustella, mikä tulee minnekin.
Työtuoli tarvitsee uuden päällisen, sillä villakangas on kulunut rikki paikoitellen.

Ompelupiste tulee heti tietokoneen vasemmalle puolelle, pöydän leveimpään kohtaan.

Sitä ennen pitää kuitenkin keksiä askartelutarvikkeille säilytystila.

Kirjahylly tapailee jo jonkinnäköistä järjestystä.
Vieressä olevat Elfa-korit ovat vielä miltei tyhjiä.
Koreihin aion sijoittaa keskeneräiset työt, jotta ne ovat helposti saatavilla.

Ja tähän tulee sitten työpiste, jossa teen paperitöitä.

Tästä jatketaan. Ehkäpä ehdin talviloman aikana ommellakin jotakin. Ompelukone on muuten visussa tallessa kirjoituspöydän alla.

Seuraavana päivänä:
Valitettavasti valokuvat ovat rakeisia, sillä otin ne ilman salamavaloa, kynttilänvaloasetuksilla. Valitettavasti myös laatikoiden tapetointi siirtyy siihen saakka, kun saan hankittua liisteriä. Huomasin nimittäin juuri, että tapettiliisteri ei kestä vuosikausien säilyttämistä pilaantumatta. Onneksi on kuitenkin muuta puuhaa, jolla täyttää lomapäivät.

Matonkudontamahdollisuuksia

Olen viettänyt hiljaiseloa käsityörintamalla. Muilla elämän osa-alueilla on ollut sitäkin vilkkaampaa. En ole ommellut juuri mitään koko syksynä. En ole kutonutkaan. Pikemminkin olen purkanut keskeneräisiä töitä, jotka eivät ole sittenkään miellyttäneet minua. Aika aikaa kutakin. Vielä tulee se aika, kun ehdin taas ryhtyä käsitöiden pariin, kenties jo joululomalla.

Tänään Turun Sanomissa oli räsymatoista laaja artikkeli. Vaikuttaa siltä, että räsymatot ovat yhä enemmän muotia. Rupesi tekemään mieli maton kutomista, mutta eihän minulla ole siihen aikaa. Töiden jälkeen en jaksa lähteä enää minnekään kauemmaksi kutomaan.

Olen kutonut mattoja viimeksi joskus opiskeluaikanani, eli hyvin kauan sitten. Valmiisiin loimiin oli helppo ryhtyä kutomaan. Mitä parasta, mattopuut olivat taloyhtiömme kerhohuoneessa, joten kotoa ei tarvinnut poistua kauaks. Ostin silloin edullisesti tukkuhintaan ison säkin valkoista trikookudetta ja sainkin kudottua yhden leveän maton ja kolme kapeaa käytävänmattoa. Valkoista kudetta jäi jäljelle monta pahvilaatikollista. Monta kertaa muuttaessamme on juolahtanut mieleen, että jos nuokin hävittäisi pois, tulisi muuttokuormaan enemmän tilaa. En kuitenkaan ole halunnut heittää kuteita menemään, rahan arvoista tavaraa. Sitä paitsi koko ajan olen ollut sitä mieltä, että vielä joskus paukuttelen jäljelle jääneet kuteet matoiksi. Valkoisille matoille on aina tilaa, ihan missä vain.

Koska olen ihan varma, että hukkaan kuitenkin Turun Sanomien artikkelin siihen mennessä, kun kutominen tulee minulle ajankohtaiseksi, pistän muistiin osoitteet tänne omaan blogiini, jossa kaikki muistamisen arvoiset asiat tuntuvat parhaiten säilyvän tallessa.


Turun kaupungin käsityöneuvontapiste, Peltolantie 2 (avoinna ma klo 12 -20, ti klo 9 - 20, pe klo 9 - 18)
Varsinais-Suomen Käsi- ja taideteollisuusyhdistyksen käsityökeskus, Mestarinkatu 2 B (avoinna ma 9- 18, ti - pe 9 - 17)


P.S. Ja sitten hieman purnausta. Näyttää siltä, että kaikkialla, minne asetummekin asumaan, paikallislehtien toimituksissa oletetaan, että lehtiä lukevat ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka ovat asustelleet paikkakunnalla koko ikänsä. Niin täälläkin päin Suomea! Luin juuri ihan kohtuullisen kokoisen uutisen uudesta kirpputorista, joka on kamalan suosittu ja joka on avattu entiseen TV-tehtaaseen. Tietenkin minäkin olisin halunnut mennä katsomaan sitä, mutta kun osoitetta ei löytynyt mistään. Niin jäi tutustumatta tähän kirpputorien kaunokaiseen, ainakin siihen saakka kunnes saan ongituksi osoitteen. Paikka on niin uusi, ettei nettikään tuntenut sitä. Pitänee kysyä työkavereilta, jos joku sattuisi tietämään, missä entinen tehdas sijaitsee.

Vain rumat ne vaatteilla koreilevat

Villatakin oikea etukappale. Yleensä aloitan villatakin neulomisen takakappaleesta, mutta tällä kertaa aloitin etukappaleesta. Villatakin malli on oma ja Serpentiinit-palmikkoneule poimin Neulojan käsikirjasta. Villatakkiin tulee normaalipituiset hihat, v-kaula-aukko ja vetoketjukiinnitys.

Vielä siinä vaiheessa, kun aloitin oman käsityöblogini, ihmettelin ihan vakavissani, mitä ihmiset tekevät kymmenillä villatakeilla ja -sukilla. Olin vahvasti sitä mieltä, että yhdet villasukat talvessa riittävät aivan hyvin. Sitten kun sukat kuluvat puhki, voi tietenkin neuloa toiset tilalle, mutta että kymmenet - silkkaa tuhlausta! Samoin ajattelin villatakeista. Eihän villatakkeja tarvitse paria kolmea enempää, koska niitä puetaan päälle yksi kerrallaan ja hyvä takki ei kulu itkemälläkään.

No, se oli silloin se. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt neulebloggaajien syvimmän olemuksen: mitä useampi sukkapari ja villatakki löytyy kaapista, sitä onnellisempi olen. Tosin sukkia en ole vielä neulonut, sillä aloitin villatakeista.

Mitä enemmän selaan neulebloggaajien sivuja, sitä enemmän himoitsen alpakka- ja silkkilankoja ym. ihanuuksia, joita löytyy vain nettikaupoissa. Tarkoitukseni on kuitenkin ensin päästä alennuslaareista haalimistani villasekoitelangoista - kuinkas muuten kuin neulomalla ne pois kerinä kuljeksimasta. Niin sai alkunsa myös tämä luonnonvalkoinen villatakki. Vuosi sitten haksahdin alennuslankaan, jossa on villaa 75 % ja 25 % polyamidia. Langasta olisi voinut neuloa sukkiakin, mutta minun teki mieli reipashenkistä villatakkia, joka sopii arkikäyttöön. Sitä paitsi olin ostanut viime talvena luonnonvalkoisen neulehameen, johon tarvitsen yläosan. Jos kyllästyn langan luonnonvalkoisuuteen, heitän sekä villatakin että neulehameen väripataan.

Kesä tuli ja meni

Huh, hetki sitten koin jännittyksen hetkiä. En nimittäin muistanutkaan heti käyttäjätunnusta. Niin siinä voi käydä, kun ei bloggaa aikoihin.

Kesällä tosiaankin tuli päivitettyä käsityöblogia erittäin huonosti, sillä kiinnostuksen kohteet olivat jossakin muualla kuin käsitöissä. Talo valmistuu vähitellen. Lomat on vietetty ja töissäkin on tullut oltua jo jonkin aikaa.



Viime viikolla leikkasin farkkuhameen ja viikonlopulla ompelin hameen kasaan. Käytin ikivanhaa Suuren suomalaisen käsityölehden kaavoja (9/2005). Jätin kuitenkin vyötärökaitaleen pois.

Farkkuhame joustavasta farkkukankaasta
tuli maksamaan noin kympin.

Kaavat.
Huomaa epäsymmetriset leikkaukset.

Farkkukankaan ostin Eurokankaasta. Nuorempi lapsi oli mukana, ja hänen mielestään kangas oli juuri minun näköiseni. Kangas maksoi muistaakseni 8 €, hame tuli siis maksamaan 10 €, ilman työpalkkiota - ei yhtään hullumpaa vapaa-ajan hameeksi. Tosin taidan heti huomenna laittaa hameen töihin päälleni. Joustava farkkukangas tuntuu mukavalta päällä.

Oikeastaan ompelin farkkuhameen nähdäkseni kaavojen toimivuuden. Aion nimittäin tehdä kaavoilla hieman juhlavamman hameen. Meillä on taas sukujuhlia tiedossa, ja tällä kertaa ajattelin aloittaa ompelukset ajoissa, jotta ompelemisestakin tulisi jotakin. Tänä kesänähän minulle on käynyt niin, että ompelukset ovat jääneet lähinnä aikomuksiksi tai keskeneräisiksi.
Marjapuuron värinen pellavahame ja siihen sopiva yläosa jäivät keskeneräisiksi, sillä töiden alettua keräsin ompelukseni laatikoihin. Ei paljon puuttuisi, niin asu olisi valmis.

Kesällä värjäsin hieman kankaita. Kokeilin aurinkotekniikkaa. Aion kuitenkin painaa kankaille kuvioita, joten esittelen kankaat myöhemmin. Samoin olen kaivanut puikot ja langat esille. Yksi villatakki olisi kaulusta ja kokoamista vailla valmis. Eilen illalla kuitenkin aloitin uuden villatakin, sillä en muista enää villatakin kaulukseen tulevan pitsineuleen ohjetta enkä tietenkään löytänyt ohjettakaan. - Siivotessahan ne hukkaan joutuneet löytyvät yleensä. Tarvitseekin varmaan ruveta taas järjestelemään ohjelehtiä.

Minnekäs se kesäkuu hävisi?

Käsityöblogini on jäänyt miltei unholaan, sillä ei ole pahemmin ollut päivittämisen aihettakaan.
Käsityörintamalla on nimittäin ollut enimmäkseen hiljaiseloa. Olen sairastellut jonkin verran enkä ole jaksanut pahemmin ommella. Tietenkään en ruvennut ompelemaan uutta mekkoa poikani lakkiaisiin vaan turvauduin varasuunnitelmaan, mikä osoittautuikin ihan toimivaksi ratkaisuksi. (En esittele kuitenkaan vaatekokonaisuuttani, sillä se on yhdistelmä aikaisemmin 0mpelemaani ja kaupasta ostettua.) Ompelin kesäkuussa sentään valmiiksi yhden pellavaisen hameen, johon olen tyytyväinen, sekä topin, johon en ole tyytyväinen.

(kuva hameesta tulee tähän)


Topin kuvaa en laita blogiini, sillä toppi on totaalisen epäonnistunut. Puran sen ja käytän palat johonkin muuhun tarkoitukseen.

Suunnitelmia on sitten sitäkin enemmän. Olen myös jäljentänyt tukun kaavoja, joiden mukaan pitäisi ommella lisää kesävaatteita: sortsit tai kesähousut, muutama kesämekko sekä hame olisi suunnitelmissa. Katsotaan sitten, mitä ehdin tehdä. Olisi nimittäin mukava oleskella myös ulkona. Talonrakennus on nimittäin siinä vaiheessa, että voisi tehdä hieman pihatöitäkin. Muuttamaan pääsemme kuitenkin vasta aikaisintaan syksyllä. Joten jos ommella haluan, minun pitää ommella nyt. Myöhemmin ei ehdi.

Yksi kiireinen juttu olisi. Me olemme menossa oopperajuhliin Savonlinnaan, minun tekisi mieli ommella itse pukuni. Mitähän oopperaan pitäisi pukea päälle? Kävisikö jokin kotelomekon tapainen vaate? Mitä sen päälle voisi pukea?

Minulla on mustaa, tumman marjapuuron väristä sekä valkoista pellavaa. Minulla on myös vaalean marjapuuron väristä raakasilkkiä (joka taitaa olla kuitenkin liian talvinen kangas) Minulla on tummanpunaista ja harmaata pitsiä.

Kankaat vasemmalta oikealle:
musta pellava (3 m), punamusta ohut pellava (loimet mustat, kuteet punaiset, on jokin merkkikangas, 2,5 m) tumma marjapuuron värinen (melkein 3 m) pellavasekoitekangas. musta pellava (2,5 m), vaalean marjapuuron värinen raakapellava( noin 1,5 m).
Valkoista pellavaa en löytänytkään kuvaan, mutta sitäkin on riittävästi.

Punainen pitsikangas on ryhdikästä, mutta sitä on vähän.
Väri miellyttää minua, mutta onko pitsi liian mummomaista?

Musta pitsi on lirua ja sitäkin on aika vähän.
Siitä saisi korkeintaan boleron.
Polttopainetut kuviot olivat muotia muutama vuosi sitten.

Punaiseen taitettua harmaata pitsiä on runsaasti,
muistaakseni kolmatta metriä.
Laskeutuvuudeltaan se asettuu punaisen ja mustan välille.

Ongelmana on se, että minä pidän kaikista näistä kankaista, enkä osaa valita.

Saisikohan näistä kankaista jotakin päällepantavaa, vai pitäisikö käydä jälleen kangaskaupassa? Eurokankaassakin näytti sopivasti olevan alennusmyynti.

Olisiko ideoita?

Uusi kesämekko / A new summer dress

Tässäpä on vasta valmiiksi saamani kietaisumallinen kesämekko. Ompelin mekon Eurokankaasta keväällä ostamastani ohuesta puuvillasta. Helma yltää polveen saakka. Malli on Moda 6/2006 -lehdestä itselleni sopivaksi muokattuna. Mekko on miellyttävä päällä. Lievästi kellottuva helma antaa liikkumisen väljyyttä ja suora helma (päinvastoin kuin kuvasta voisi päätellä - minun mallinukkeni rupesi lakkoilemaan, joten jouduin virittämään mekon vaatepuulle) on tarpeeksi tavanomainen kelvatakseen minulle vaikka jokapäiväiseen käyttöön.

Mekko on ensimmäinen Modan kaavoilla ompelemani. Modan malleja, ja yleensä suomalaisten käsityölehtien malleja, on aika usein moitittu huonosti istuviksi. Minä olen kuitenkin tottunut siihen, että joudun muuttamaan kaikkia kaavoja itselleni sopiviksi. Nimittäin suomalaisia kaavastandardeja luotaessa ei ole otettu huomioon minun eriparista olemustani (lyhyt, lanteva, rintava ja ylöspäin kapeneva). Ehkäpä vartalotyyppini sopiikin parhaiten saksalaisiin standardeihin, esimerkiksi Burdan kaavoihin. Sovittamalla kuitenkin saa melkein kaikensorttiset kaavat itselleen sopivaksi. Pitää vain tuntea omat mittasuhteensa ja tietää, mikä pukee minkinlaista vartaloa.

Kangasta on jäljellä vielä pari metriä, mikä on mielestäni oikein mukava juttu. Kangas on nimittäin hyvälaatuista. Ohuudestaan huolimatta kangas ei rypistynyt juuri lainkaan.

Vielä pitäisi ommella esikoisen lakkiaisiin juhlamekko. Ensin pitäisi kuitenkin päättää, mistä kankaasta ja minkä mallinen. Olisi aika monta vaihtoehtoa. Tässä onkin peräti kaksi päivää ja kolme yötä aikaa. On minulla myös varasuunnitelma, mikäli en ehdikään ompelemaan mekkoa valmiiksi.

My new cotton summerdress. I have to change every pattern more suitable for my, because of my body and the Scandinavian clothing standards are not equal. Perhaps I remind more German female type, beeing quite short with wide hip and breast.

Next Saturday my son is going to graduate in a upper secondary school I have two days and three nights to sew my dress to the examination party. Of course I have a dress in reserve.

Arpajaisvoitto ja äitienpäivä

Haluan toivottaa lämminhenkistä äitienpäivää ja kaunista kevätviikonloppua kaikille lukijoilleni tämän kuvan myötä.

Tällaisen liinan TilkkuKaija voitti.
This tablerunner is for TilkkuKaija.

Lähetin arpajaisvoittopaketin TilkkuKaijalle, joten ei varmaankaan haittaa, että julkaisen blogissani kuvan voitosta jo tässä vaiheessa.

Tein applikaatiotyön American Patchwork -lehdestä aikoinaan kopioimani kaitaliinamallin mukaan. Myös minun työni sopii kaitaliinaksi tai vaikkapa seinälle, ihan oman harkinnan mukaan. Alkuperäinen työ oli sinisävyinen ja kirjailtu kokonaan käsin, mutta minä tikkasin ja kirjailin työn kokonaan koneella. Käytin neljää eri punaista sävyä sekä yhtä vihreää sävyä.

Pidin työtä haastavana, sillä en ole aikaisemmin tehnyt tämäntapaista työtä. Työ kuitenkin tekijäänsä neuvoo. Mitä enemmän käytän uuden koneeni ohjelmia, sitä varmemmaksi tulen. Pidän mallista niin paljon, että tein myös omalle äidilleni samanlaisen työn äitienpäivälahjaksi. Ei varmaan haittaa, että kerron hänen lahjastaan tässä näin julkisesti, sillä äitini ei seuraa blogiani, vaikka hän toimiikin toisinaan ateljeekriitikkonani. Aloitin itsellenikin samanlaisen liinan teon, mutta se on vielä keskeneräinen muiden kiireiden vuoksi. Teen sen valmiiksi, kunhan ehdin.