Siivousurakka ompeluhuoneessani

Viime kesänä pesin, silitin ja laskostelin kaikki tilkkukankaat sävyittäin avohyllyyn näppärästi käden ulottuville. Samalla lajittelin muitakin ompelutarvikkeita, mutta vaatekankaisiini en enää jaksanut käydä käsiksi. Nyt sitten innostuin lajittelemaan vaatekankaanikin käyttötarkoituksen mukaan. Samalla poimin kankaiden joukosta kaikki keskeneräiseksi jääneet vaatekappaleet, joita näyttääkin olevan korillinen. Väärän kokoisiksi käyneitä kaavoja oli kaksi roskapussillista.

Pitää miettiä, mitä teen keskeneräisille vaatteille. Jotkut ovat melkein valmiita, mutta vaatekokoni on muuttunut vuosien myötä. Samoin moni vaatekappale on tällä hetkellä auttamattomasti vanhanaikainen. Eräskin silkkivaatekokonaisuus (suora hame, liivi, kotelomekko ja jakku) on 90-luvun puolivälissä aloitettu. Sääli hyvää kangasta. Osan vaatteista voin varmaankin tehdä valmiiksi ja antaa suvun naisille ja osan varmaan pystyn muokkaamaan itselleni paremmin sopivaksi. Osan vaatteista puran alkutekijöihinsä ja hyödynnän kappaleita jossakin uudessa ompeluprojektissa. Tässä kohdassa voin huokaista tyytyväisenä, että mustaa on onneksi helppo yhdistellä mustaan.

Lajittelin myös osan langoistani, joita ei (onneksi!) ole ehtinyt kertymään ihan mahdottomia määriä. Osa langoista on sukkalankoja, joten niiden kohtalo on selvä. Pitää pistää puikot heilumaan. Olisi mukava tehdä pitkästä aikaa villasukat itselleni. Neuleblogeja selatessani onkin alkanut jo hieman nolottaa, kun käytän ostosukkia, vaikka osaisin kutoa itsekin. Osa langoista on puuvillaisia. Valkoisista käsityölangoista voisi keksiä jotakin hassunhauskaa. Osasta voisi virkata isoäidinneliöitä. Nehän näyttävät olevan melkoinen villitys tällä hetkellä. Sitten on joitakin sekalaisia keriä, joiden kohtaloa en ole ehtinyt miettimään. Osa langoista on edelleenkin teillä tietämättömillä muuton jäljiltä. Muutimme tänne aikanaan niin rivakkaa tahtia, että jotkut laatikot joutuivat ihan outoihin paikkoihin. Paras siis pitää silmät auki, kun seuraavan kerran käyn varastolla.

Kutominen saa kuitenkin jäädä, sillä tarkoitukseni on ruveta ompelemaan heti, kun saan ompeluhuoneen järjestykseen. Olisi yksi keskeneräinen puuvillamekko, jonka ompelemisen aloitin pari viikkoa sitten, mutta sitten tuli muita kiireitä. Sen haluaisin käyttööni mahdollisimman pian. Ompelusuunnitelmissani on myös parin kynäkoteloa sekä säilytyssalkku tilkkutyöalustalleni ja muille tykötarvikkeille. Ompelutarvikkeet ovat jo kasassa, enää tarvittaisiin vetoketjuja.


Tästä päästäänkin asiasta kolmanteen ja neljänteen.

Kesällä ompelemistani mekoista otetut kuvat eivät onnistuneetkaan. Niinpä minun pitäisi kuvata ne uudelleen. Niinpä jossakin vaiheessa on luvassa lisää hengarissa roikkuvia mekkoja, sillä vaatteiden kuvaaminen ei vain näytä onnistuvan, jos itse olen mekon sisässä. Käsivarteni ovat liian lyhyet tai jotain sinne päin.

... Ja jossakin vaiheessa pitäisi käydä blogitunnisteet läpi ja yhtenäistää kirjoitusten luokittelua.

March 03, 2007Jälleen villatakkeja/ cardigans again

Kudoin punaista villatakkia talvilomaviikolla kainaloihin saakka. Sitten huomasin, että takista tuleekin minulle aivan liian suuri. Joudun purkamaan sen uudelleen. Lisäksi huomasin, että takki ei tulisi ikinä istumaan päälläni kauniisti, mikäli neuloisin sen pyöröpuikoilla ilman vyötärökavennuksia. En saisi kuitenkaan pitsineuletta kylliksi kauniiksi kavennusten kohdalle. Niinpä pitää ottaa lusikka kauniisti käteen ja ruveta kutomaan etu- ja takakappaleet erikseen. Mieluummin siis kärsin sivusaumojen ompelun vaivan kuin katselen rumasti hyppelehtiviä pitsikuvioita kainalon alla.

Purkaminen on todella ikävää. Niinpä olen lykännyt sitä toistaiseksi.

At winter vacation I knitted the red cardigan to the armpit. Then I noticed, that the cardigan is too big for me. I must undo it again. I learned too, that cardigan never will be beautiful on me, if I knitted the parts together without the waist narrows. And the lace will be spoiled because of narrows. So I must knit the cardigan parts separately, and then the cardigan will be nice.

I do not like undoing, but now it is necessary.

Liian suuri punainen villatakkini, joka on saanut purkutuomion.
Too big red gardigan waiting for reknitting.

Olen himoinnut petrolinsinistä villalankaa syksystä saakka. Jostakin syystä en kuitenkaan ole osunut sellaiseen kauppaan, jossa petrolia löytyisi. Nyt sitten lykästi, ja vielä omassa ruokakaupassani. Hamstrasin kaikki kahdeksan Aino-kerää itselleni ja rupesin vääntämään uutta villatakkia. Tällä kertaa teen etu- ja takakappaleet erikseen. Kuvassa on villatakin takakappale. Neule edistyy kivasti isoilla puikoilla. Kudon myös töissä kaikilla mahdollisilla tauoilla. Eipähän tule ryystettyä kahvia eikä mussutettua pullaa, kun kilkuttelen puikoilla. Kutominen on siis hyvä laihdutuslääkekin!

Nappasin villatakin pitsineuleen uusimmasta Modasta. Minulla on ollut aikoinaan harmaa mohairneule, jossa on samanlainen pitsineulos, ja silloin jo halusin oppia neulomaan tätä pitsiä. Nyt osaan!


I have had lust for greenish blue yarn all the winter, but never found the greenish blue yarn enough for me. But some days ago I was really lucky and found the suitable wool yarn in my daily grocery! So I bought all eight yarn balls and started to knit the another cardigan for me. It is very easy and quick to knit thick wool with big sticks. And I knit at work, too. When the other drink coffee and eat cakes, I only knit. So knitting is really healthy loosing weight medicine, too!

I took the lace at, the newest Moda, Finnish handicraft magazine. I have had a pullover with same kind of lace. Even then I wanted to learn to knit the lace, and now I can!

Petrolinsinisen villatakin takakappale.
Greenish blue gardigan at back.

Aion tehdä myös etupuolelle mallin mukaisen pitsineuleen. Haluaisin kuitenkin tehdä vähän vetävämmän etuosan, ehkä yritän tehdä eteen viistot reunat. Viistoaminen pitää kuitenkin tehdä vasta pitsireunan jälkeen, joten jännitän jo edeltä käsin, osaanko tehdä juuri sellaisen etumuksen kuin mielessäni näen.

Idean petrolinväriseen villatakkiin nappasin uusimmasta Modasta. Alkuperäinen neule on ohutta puuvillaa.
The idea of my greenish blue cardigan is from handicraft magazine. The original cardigan is maden thinner yarn than my own.

En pidä myöskään mallin lyhyistä ja kapeista hihoista, joten siihenkin tulee muutoksia. Onneksi en yleensäkään tee ohjeiden mukaan vaan käytän mallikuvia vain ideointiin. Tämäkin malli on tehty ohuesta puuvillalangasta pienillä puikoilla. Minulla taas on paksu villalanka ja isot puikot.

I'm going to knit the lace at front part, too. But I'd like to fix the front suitable for me. I'd like fix the down edge. And I don't like too small sleeves, too. Fortunatelly I'm used to knit without instruction. I only learn the pattern as an idea. Even this pattern is made with thin cotton yarn with thin sticks, but I have thick wool yarn and big sticks.



P.S. Hetki sitten pikkuveljeni toi minulle lahjaksi neulekoneen, jonka hän oli ostanut tuttavaltaan. Kone on vielä paketissa, joten en tiedä vielä, millaisen aarteen sain. Tiedän kuitenkin, että kone on käyttökelpoinen iästään huolimatta. Avaan paketin vasta, kun muutamme isompiin tiloihin. Siihen saakka kudon käsin, vaikka saankin kutomisesta lihasjännitystä ja päänsärkyä.

Some minutes ago my little brother gave me a knitting macine for a gift. He has bought the knitting macine from his friend. My new treasure will stay because I have no space to use it, but later in our new house. I know, that knitting macine is usable but old and that is enough for me.

// posted by Kangastuksia @ 13:37:00 0 Comments

February, 22, 2007 Villatakkia pukkaa / Cardigan for me

Tarvitsen ihan tavallisia käyttöneuleita, omaperäisiä ja itselleni sopivia. Siinä siis hyvä syy kutoa itselleen. Toinen hyvä syy on se, että saa tehdä jotakin omilla käsillään. Joskus kuitenkin inspiraation odottelu on suorastaan tuskastuttavaa, kuten varmaan edellisestä postauksestanikin voi päätellä. Parahdus täytti tehtävänsä ja keksin yrityksen ja erehdyksen myötä mitä haluan tehdä. Sitten kun inspiraatio vihdoin saapuu, ilo on ylimmillään.

On vielä kolmaskin syy, miksi haluan kutoa enkä esimerkiksi ommella koneella. Lomalaisena haluan varmistaa, että tekeminen kulkee aina mukanani.

Ostin Neulojan käsikirjan kirja-alesta, ensimmäinen alan käsikirja.
I bought Knitting handbook in book sale.

Kirjassa on muutamia kivoja pitsineulemalleja, kuten Lehdet ja Virvatulet, joita aion käyttää tavalla tai toisella.

There are some nice lace, which I want to try, for example Leaves and Will-of-the-wisp

Tässä kokeilin lehtiä selkeänä raitana. Mallitilkkua oli selkeä ja helppo neuloa. Kuviokin näyttää kauniilta.

Here I tried ty knit Leaves. It is easy to knit and it is beautiful pattern.

Tässä toinen kaunis malli, Virvatulet. Kudon kaksinkertaisesta punaisesta puuvillalangasta itselleni villatakkia. En käytä valmiita neuleohjeita muuten kuin suuntaa antavasti.

Lanka viime syksynä alennusmyynnistä ostettu Viola 100% puuvilla, nelosen pyöröpuikot, etu- ja takakappaleet kudotaan yhtä aikaa. Silmukoita 240.

Here is the other beautiful patter, Will-of-the-wisp. I knit cardigan for me and use douple red cotton yarn. I don't use the ready patterns but patterns of my own.

Yarn red doubled Viola 100 % cotton, sticks number 4, the front and back pieces together.

// posted by Kangastuksia @ 19:37:00 0 Comments

February 09, 2007 Lapaset lapselle/Mittens for my son

09/02/07

Lapaset lapselle
Mittens for my son

Lapaset kaksinkertaista Jussi-lankaa, menekki himpun verran vajaa kaksi kerää. Nelosen sukkapuikotm silmukoita 40 s + 4 joustimen jälkeen. Ranteissa tavallinen joustinneulos, muuten sileää neuletta. Perinteiset kavennukset.

Lapsi on aika huumorintajuinen. Hän seuraa myös muotia, vaikka ei innostukaan kaikista virtauksista.

Kudoin lapselleni valkoiset lapaset kaksinkertaisesta Jussi-langasta nelosen puikoilla ja kirjailin niihin vaaleanpunaiset sydämet hänen omasta pyynnöstään.

Oikeastaan hän olisi halunnut vaaleanpunaiset lapaset. Syy tähän hassutukseen on kuulemma miesten muotivillitys pitää vaaleanpunaisia paitoja. Lapsi halusi sitten tehdä vastaiskun vaaleanpunaisten lapasten muodossa. Minulla ei kuitenkaan ollut lapasiin tarpeeksi pinkkiä lankaa, joten hän suostui siihen, että kudon hänelle valkoiset lapaset.



My son is quite humorous. And he knows lot of fashion but critical about trends. He does not like all which is called fashion.

He asked me to knit the pink mittens for him, but I had pink wool yarn enough for mittens. So he asked me to knit white mittens with pink harts, because men used to wear ridiculous pink shirts here in Finland. And my son likes to make some fun about it.

Sydämet kirjailin ketjupistoin kaksinkertaisella vaaleanpunaisella villalangalla. Kohta on myös ystävänpäivä.

The harts I sew with pink wool. The Valentine's day is near.

Kuten jäljestäkin näkyy, en ole kutonut enkä kirjaillut pitkään aikaan. Toivottavasti lapaset sopivat lapselle. Lähetin ne postissa hänelle tänään.

As you can see, I have not knitted and embroderied for quite long time. I hope, the mittens are suitable for my son. I posted him the parcel today.
// posted by Kangastuksia @ 17:12:00 0 Comments