Neulebloggausta

Kevätflunssa on hieman hidastanut elämää. Erityisesti yskä on haitannut koko vapunajan, mutta olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja kaivanut käsityöt esille. Nyt oikean käden ulkosyrjä on hellä pelkästä tottumattomuudesta, sillä en ole pitkään aikaan käytellyt puikkoja.

Eilen ruokakaupassa käydessäni ostin hetken mielijohteesta kasan Novitan tummanruskeaa bambu-puuvillalankaa. Haluan itselleni pienen ja lyhythihaisen kevätneuleen, sellaisen jota voi pitää päällä silloin, kun tavallinen villatakki on liian hiostava. Koska en erityisemmin välitä kutoa puikoilla valmiin ohjeen mukaan, olen selaillut nettisivuja ja etsinyt virikkeitä sieltä täältä ja löytänytkin monta pukevaa yksityiskohtaa.

Aluksi yritin selkäkappaleeseen pyöreää muotoa. Opinkin aika äkkiä, miten kudotaan ympyrä, mutta aamulla en ollut enää tyytyväinen. Pyöreä neule sopisi isoon villatakkiin, mutta ei siihen niukkalinjaiseen tyyliin, mikä minulla oli mielessä. Niinpä purin tekeleen ja aloitin alusta.

Nyt neuletakin kantavina ideoina ovat joustinneuleinen takakappale, pyöreät etukappaleen alareunat sekä pienet joustinneuleiset hihat. Ts. vuorottelevat oikeat ja nurjat silmukat muodostavat pintoja. Yksinkertainen on kaunista myös neuleissa. Käsissä bambun ja puuvillan sekoite tuntuu miellyttävälle. Vyötteen tietojen mukaan lankaan sopii 3½-numeroisille puikoille. Halusin neuleesta kuitenkin jämäkän, joten kudon lankaa kaksinkertaisena 3½-numeroisilla puikoilla.

P.S. Olen myös ommellut, hameita ja sen semmoisia. Pitäisi vain ottaa valokuvia, jotta saisi tänne blogiinkin nähtäväksi.

Vain rumat ne vaatteilla koreilevat

Villatakin oikea etukappale. Yleensä aloitan villatakin neulomisen takakappaleesta, mutta tällä kertaa aloitin etukappaleesta. Villatakin malli on oma ja Serpentiinit-palmikkoneule poimin Neulojan käsikirjasta. Villatakkiin tulee normaalipituiset hihat, v-kaula-aukko ja vetoketjukiinnitys.

Vielä siinä vaiheessa, kun aloitin oman käsityöblogini, ihmettelin ihan vakavissani, mitä ihmiset tekevät kymmenillä villatakeilla ja -sukilla. Olin vahvasti sitä mieltä, että yhdet villasukat talvessa riittävät aivan hyvin. Sitten kun sukat kuluvat puhki, voi tietenkin neuloa toiset tilalle, mutta että kymmenet - silkkaa tuhlausta! Samoin ajattelin villatakeista. Eihän villatakkeja tarvitse paria kolmea enempää, koska niitä puetaan päälle yksi kerrallaan ja hyvä takki ei kulu itkemälläkään.

No, se oli silloin se. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt neulebloggaajien syvimmän olemuksen: mitä useampi sukkapari ja villatakki löytyy kaapista, sitä onnellisempi olen. Tosin sukkia en ole vielä neulonut, sillä aloitin villatakeista.

Mitä enemmän selaan neulebloggaajien sivuja, sitä enemmän himoitsen alpakka- ja silkkilankoja ym. ihanuuksia, joita löytyy vain nettikaupoissa. Tarkoitukseni on kuitenkin ensin päästä alennuslaareista haalimistani villasekoitelangoista - kuinkas muuten kuin neulomalla ne pois kerinä kuljeksimasta. Niin sai alkunsa myös tämä luonnonvalkoinen villatakki. Vuosi sitten haksahdin alennuslankaan, jossa on villaa 75 % ja 25 % polyamidia. Langasta olisi voinut neuloa sukkiakin, mutta minun teki mieli reipashenkistä villatakkia, joka sopii arkikäyttöön. Sitä paitsi olin ostanut viime talvena luonnonvalkoisen neulehameen, johon tarvitsen yläosan. Jos kyllästyn langan luonnonvalkoisuuteen, heitän sekä villatakin että neulehameen väripataan.

March 03, 2007Jälleen villatakkeja/ cardigans again

Kudoin punaista villatakkia talvilomaviikolla kainaloihin saakka. Sitten huomasin, että takista tuleekin minulle aivan liian suuri. Joudun purkamaan sen uudelleen. Lisäksi huomasin, että takki ei tulisi ikinä istumaan päälläni kauniisti, mikäli neuloisin sen pyöröpuikoilla ilman vyötärökavennuksia. En saisi kuitenkaan pitsineuletta kylliksi kauniiksi kavennusten kohdalle. Niinpä pitää ottaa lusikka kauniisti käteen ja ruveta kutomaan etu- ja takakappaleet erikseen. Mieluummin siis kärsin sivusaumojen ompelun vaivan kuin katselen rumasti hyppelehtiviä pitsikuvioita kainalon alla.

Purkaminen on todella ikävää. Niinpä olen lykännyt sitä toistaiseksi.

At winter vacation I knitted the red cardigan to the armpit. Then I noticed, that the cardigan is too big for me. I must undo it again. I learned too, that cardigan never will be beautiful on me, if I knitted the parts together without the waist narrows. And the lace will be spoiled because of narrows. So I must knit the cardigan parts separately, and then the cardigan will be nice.

I do not like undoing, but now it is necessary.

Liian suuri punainen villatakkini, joka on saanut purkutuomion.
Too big red gardigan waiting for reknitting.

Olen himoinnut petrolinsinistä villalankaa syksystä saakka. Jostakin syystä en kuitenkaan ole osunut sellaiseen kauppaan, jossa petrolia löytyisi. Nyt sitten lykästi, ja vielä omassa ruokakaupassani. Hamstrasin kaikki kahdeksan Aino-kerää itselleni ja rupesin vääntämään uutta villatakkia. Tällä kertaa teen etu- ja takakappaleet erikseen. Kuvassa on villatakin takakappale. Neule edistyy kivasti isoilla puikoilla. Kudon myös töissä kaikilla mahdollisilla tauoilla. Eipähän tule ryystettyä kahvia eikä mussutettua pullaa, kun kilkuttelen puikoilla. Kutominen on siis hyvä laihdutuslääkekin!

Nappasin villatakin pitsineuleen uusimmasta Modasta. Minulla on ollut aikoinaan harmaa mohairneule, jossa on samanlainen pitsineulos, ja silloin jo halusin oppia neulomaan tätä pitsiä. Nyt osaan!


I have had lust for greenish blue yarn all the winter, but never found the greenish blue yarn enough for me. But some days ago I was really lucky and found the suitable wool yarn in my daily grocery! So I bought all eight yarn balls and started to knit the another cardigan for me. It is very easy and quick to knit thick wool with big sticks. And I knit at work, too. When the other drink coffee and eat cakes, I only knit. So knitting is really healthy loosing weight medicine, too!

I took the lace at, the newest Moda, Finnish handicraft magazine. I have had a pullover with same kind of lace. Even then I wanted to learn to knit the lace, and now I can!

Petrolinsinisen villatakin takakappale.
Greenish blue gardigan at back.

Aion tehdä myös etupuolelle mallin mukaisen pitsineuleen. Haluaisin kuitenkin tehdä vähän vetävämmän etuosan, ehkä yritän tehdä eteen viistot reunat. Viistoaminen pitää kuitenkin tehdä vasta pitsireunan jälkeen, joten jännitän jo edeltä käsin, osaanko tehdä juuri sellaisen etumuksen kuin mielessäni näen.

Idean petrolinväriseen villatakkiin nappasin uusimmasta Modasta. Alkuperäinen neule on ohutta puuvillaa.
The idea of my greenish blue cardigan is from handicraft magazine. The original cardigan is maden thinner yarn than my own.

En pidä myöskään mallin lyhyistä ja kapeista hihoista, joten siihenkin tulee muutoksia. Onneksi en yleensäkään tee ohjeiden mukaan vaan käytän mallikuvia vain ideointiin. Tämäkin malli on tehty ohuesta puuvillalangasta pienillä puikoilla. Minulla taas on paksu villalanka ja isot puikot.

I'm going to knit the lace at front part, too. But I'd like to fix the front suitable for me. I'd like fix the down edge. And I don't like too small sleeves, too. Fortunatelly I'm used to knit without instruction. I only learn the pattern as an idea. Even this pattern is made with thin cotton yarn with thin sticks, but I have thick wool yarn and big sticks.



P.S. Hetki sitten pikkuveljeni toi minulle lahjaksi neulekoneen, jonka hän oli ostanut tuttavaltaan. Kone on vielä paketissa, joten en tiedä vielä, millaisen aarteen sain. Tiedän kuitenkin, että kone on käyttökelpoinen iästään huolimatta. Avaan paketin vasta, kun muutamme isompiin tiloihin. Siihen saakka kudon käsin, vaikka saankin kutomisesta lihasjännitystä ja päänsärkyä.

Some minutes ago my little brother gave me a knitting macine for a gift. He has bought the knitting macine from his friend. My new treasure will stay because I have no space to use it, but later in our new house. I know, that knitting macine is usable but old and that is enough for me.

// posted by Kangastuksia @ 13:37:00 0 Comments

February, 22, 2007 Villatakkia pukkaa / Cardigan for me

Tarvitsen ihan tavallisia käyttöneuleita, omaperäisiä ja itselleni sopivia. Siinä siis hyvä syy kutoa itselleen. Toinen hyvä syy on se, että saa tehdä jotakin omilla käsillään. Joskus kuitenkin inspiraation odottelu on suorastaan tuskastuttavaa, kuten varmaan edellisestä postauksestanikin voi päätellä. Parahdus täytti tehtävänsä ja keksin yrityksen ja erehdyksen myötä mitä haluan tehdä. Sitten kun inspiraatio vihdoin saapuu, ilo on ylimmillään.

On vielä kolmaskin syy, miksi haluan kutoa enkä esimerkiksi ommella koneella. Lomalaisena haluan varmistaa, että tekeminen kulkee aina mukanani.

Ostin Neulojan käsikirjan kirja-alesta, ensimmäinen alan käsikirja.
I bought Knitting handbook in book sale.

Kirjassa on muutamia kivoja pitsineulemalleja, kuten Lehdet ja Virvatulet, joita aion käyttää tavalla tai toisella.

There are some nice lace, which I want to try, for example Leaves and Will-of-the-wisp

Tässä kokeilin lehtiä selkeänä raitana. Mallitilkkua oli selkeä ja helppo neuloa. Kuviokin näyttää kauniilta.

Here I tried ty knit Leaves. It is easy to knit and it is beautiful pattern.

Tässä toinen kaunis malli, Virvatulet. Kudon kaksinkertaisesta punaisesta puuvillalangasta itselleni villatakkia. En käytä valmiita neuleohjeita muuten kuin suuntaa antavasti.

Lanka viime syksynä alennusmyynnistä ostettu Viola 100% puuvilla, nelosen pyöröpuikot, etu- ja takakappaleet kudotaan yhtä aikaa. Silmukoita 240.

Here is the other beautiful patter, Will-of-the-wisp. I knit cardigan for me and use douple red cotton yarn. I don't use the ready patterns but patterns of my own.

Yarn red doubled Viola 100 % cotton, sticks number 4, the front and back pieces together.

// posted by Kangastuksia @ 19:37:00 0 Comments