Kudoin punaista villatakkia talvilomaviikolla kainaloihin saakka. Sitten huomasin, että takista tuleekin minulle aivan liian suuri. Joudun purkamaan sen uudelleen. Lisäksi huomasin, että takki ei tulisi ikinä istumaan päälläni kauniisti, mikäli neuloisin sen pyöröpuikoilla ilman vyötärökavennuksia. En saisi kuitenkaan pitsineuletta kylliksi kauniiksi kavennusten kohdalle. Niinpä pitää ottaa lusikka kauniisti käteen ja ruveta kutomaan etu- ja takakappaleet erikseen. Mieluummin siis kärsin sivusaumojen ompelun vaivan kuin katselen rumasti hyppelehtiviä pitsikuvioita kainalon alla.
Purkaminen on todella ikävää. Niinpä olen lykännyt sitä toistaiseksi.
At winter vacation I knitted the red cardigan to the armpit. Then I noticed, that the cardigan is too big for me. I must undo it again. I learned too, that cardigan never will be beautiful on me, if I knitted the parts together without the waist narrows. And the lace will be spoiled because of narrows. So I must knit the cardigan parts separately, and then the cardigan will be nice.
I do not like undoing, but now it is necessary.
Liian suuri punainen villatakkini, joka on saanut purkutuomion.Too big red gardigan waiting for reknitting.
Olen himoinnut petrolinsinistä villalankaa syksystä saakka. Jostakin syystä en kuitenkaan ole osunut sellaiseen kauppaan, jossa petrolia löytyisi. Nyt sitten lykästi, ja vielä omassa ruokakaupassani. Hamstrasin kaikki kahdeksan Aino-kerää itselleni ja rupesin vääntämään uutta villatakkia. Tällä kertaa teen etu- ja takakappaleet erikseen. Kuvassa on villatakin takakappale. Neule edistyy kivasti isoilla puikoilla. Kudon myös töissä kaikilla mahdollisilla tauoilla. Eipähän tule ryystettyä kahvia eikä mussutettua pullaa, kun kilkuttelen puikoilla. Kutominen on siis hyvä laihdutuslääkekin!
Nappasin villatakin pitsineuleen uusimmasta Modasta. Minulla on ollut aikoinaan harmaa mohairneule, jossa on samanlainen pitsineulos, ja silloin jo halusin oppia neulomaan tätä pitsiä. Nyt osaan!
I have had lust for greenish blue yarn all the winter, but never found the greenish blue yarn enough for me. But some days ago I was really lucky and found the suitable wool yarn in my daily grocery! So I bought all eight yarn balls and started to knit the another cardigan for me. It is very easy and quick to knit thick wool with big sticks. And I knit at work, too. When the other drink coffee and eat cakes, I only knit. So knitting is really healthy loosing weight medicine, too!
I took the lace at, the newest Moda, Finnish handicraft magazine. I have had a pullover with same kind of lace. Even then I wanted to learn to knit the lace, and now I can!
Petrolinsinisen villatakin takakappale.
Greenish blue gardigan at back.
Greenish blue gardigan at back.
Aion tehdä myös etupuolelle mallin mukaisen pitsineuleen. Haluaisin kuitenkin tehdä vähän vetävämmän etuosan, ehkä yritän tehdä eteen viistot reunat. Viistoaminen pitää kuitenkin tehdä vasta pitsireunan jälkeen, joten jännitän jo edeltä käsin, osaanko tehdä juuri sellaisen etumuksen kuin mielessäni näen.
Idean petrolinväriseen villatakkiin nappasin uusimmasta Modasta. Alkuperäinen neule on ohutta puuvillaa.
The idea of my greenish blue cardigan is from handicraft magazine. The original cardigan is maden thinner yarn than my own.
The idea of my greenish blue cardigan is from handicraft magazine. The original cardigan is maden thinner yarn than my own.
En pidä myöskään mallin lyhyistä ja kapeista hihoista, joten siihenkin tulee muutoksia. Onneksi en yleensäkään tee ohjeiden mukaan vaan käytän mallikuvia vain ideointiin. Tämäkin malli on tehty ohuesta puuvillalangasta pienillä puikoilla. Minulla taas on paksu villalanka ja isot puikot.
I'm going to knit the lace at front part, too. But I'd like to fix the front suitable for me. I'd like fix the down edge. And I don't like too small sleeves, too. Fortunatelly I'm used to knit without instruction. I only learn the pattern as an idea. Even this pattern is made with thin cotton yarn with thin sticks, but I have thick wool yarn and big sticks.
P.S. Hetki sitten pikkuveljeni toi minulle lahjaksi neulekoneen, jonka hän oli ostanut tuttavaltaan. Kone on vielä paketissa, joten en tiedä vielä, millaisen aarteen sain. Tiedän kuitenkin, että kone on käyttökelpoinen iästään huolimatta. Avaan paketin vasta, kun muutamme isompiin tiloihin. Siihen saakka kudon käsin, vaikka saankin kutomisesta lihasjännitystä ja päänsärkyä.
Some minutes ago my little brother gave me a knitting macine for a gift. He has bought the knitting macine from his friend. My new treasure will stay because I have no space to use it, but later in our new house. I know, that knitting macine is usable but old and that is enough for me.
Labels: cardigan, kutominen, neulominen, Puikot heilumaan Knitting, villatakki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa kommentoimaan!